Tämä viikko pyörähti käyntiin suoraan isoilla kierroslukemilla. Maanantai-aamu, kello kahdeksan, opetuspoli. Opetuspoliklinikka toimii kuten mikätahansa muukin poli, mutta vastaanottoaika on tuplasti pidempi: ensimmäisenä potilaan tutkii opiskelija, sitten kuvioon astuu myös kliininen opettajalääkäri ja muu kandiryhmä. 

Eilen aamulla sain siis ensimmäistä kertaa ottaa vastaan potilaan itse. Ihan aluksi tuntui ikään kuin olisin istahtanut väärälle puolelle -tällä kertaa en ollutkaan potilaana vaan valkotakkina. Vastaanotto sujui hyvin ja siitä jäi todella hyvä fiilis jatkoonkin! Tykkäsin oman huoneen rauhallisuudesta, mitä osastoilla harvoin on. Tässäkin huomasin, kuten olen klinikassa jo ehtinyt oppimaan, että tykkään potilaiden kanssa kanssakäymisestä todella paljon. Kyllähän ajattelinkin pitäväni ihmisläheisestä työstä, mutta vasta käytännössä on huomannut miten mielekkäältä se oikeasti tuntuu ja juuri nimenomaan se potilaan kohtaaminen. 

Toinen tarina oli sitten iltapäivällä potilaskertomuksen saneleminen. Aiemmin klinikkaviikoilla olemme ihan itse näpytelleet tekstit koneelle, mutta nyt saimme harjoitella tekstien sanelua niinkuin lääkärit pääasiassa tekevät. Olen ilmeisesti sen verran visuaalinen henkilö, että aluksi tuntui hankalalta hahmotella tekstin sisältöä vain suullisesti. Päädyinkin muotoilemaan tekstin rungon paperille karkeasti ennen kapulaan höpisemistä. Silti huomasin puheeseeni luikertelevan turhia täytesanoja ja sainkin siistiä pois lukuisat "aaa", "hmmm" ja "ööh". Parhaimmasta yrityksestäni huolimatta taisin jättää sihteerille hieman ekstraduunia tekstin purkuun... Ainakin hän sai pienen piristyksen iltapäiväänsä epävarman kuuloisen kandin äänitteestä. 

Näillä uusilla kokemuksilla ja opeilla on hyvä jatkaa tätä viikkoa eteenpäin. Tsemppiä viikon koitoksiin sullekin! :)

 

 

Anna

Olen 22-vuotias nelosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita mun arkielämästä keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelijaelämään. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu :)

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

Lääkishaun aikataulutus

Olen monesti kuullut, kuinka pääsykokeeseen valmistautumista rinnastetaan maratoniin. Vertauksessa on perää, sillä kuten maratonissa myös pääsykoeluvussa on osattava...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

Palautuminen ja tauottaminen

Pääsykoevalmistautuminen lääketieelliseen on kovan urakan takana ja vaatii paljon toistoja sekä pitkäjänteisyyttä. Asioiden kertaamisella sekä tehtävien...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Joululoma

Nyt reilun viikon joululomalla olleena ajattelin tulla muistuttamaan levon tärkeydestä. En usko, että siitä voi puhua tarpeeksi tällaisissa urakoissa. Voin suoraan myöntää...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Syksyn viimeiset tentit ja joululoma

Jotenkin se pitkä ja rankka syksy tuli ja meni, ja nyt ollaan jo joululomalla. Pakko myöntää, että vaikka viimeinen jakso olikin mielenkiintoinen ja todella hyödyllinen, oli...

Lue lisää