Lääketiede  •  14.02.2020

Millaista klinikassa on?

Nyt kun on neljä varsinaista klinikkaviikkoa takana neljällä eri osastolla on hyvä hetki pohtia millaista klinikassa on ollut. Itse olen ehtinyt kiertämään yleissisätautien ja kardiologian osastot sekä erilaiset poliklinikat Tyksissä ja viime viikko kului Turun Kaupungin sairaalan toimintaan tutustuessa.

Isoin havainto klinikasta on se, että meillä on todella suuri vastuu itsellämme oppimisesta. Vapautta ja itsenäistä työskentelyä on runsaasti mikä tarkoittaa sitä, että itse täytyy varmistaa että käy katsomassa polien toimintaa, eri toimenpiteitä ja tutkii potilaita eikä ainoastaan osallistu pakollisiin ja valmiiksi tiettyyn aikaan järjestettäviin opetustilaisuuksiin. Esimerkiksi kaupungin sairaalassa olimme saaneet vain rungon ja oppimistavoitteet sekä sairaalan lukujärjestyksen. Itse meidän tuli sitten katsoa että menemme paikalle katsomaan toimenpiteitä, poleja, osallistumme kierrolle, röntgenmeetiin ja potilasseminaariin. Saimme kuitenkin vapaasti päättää mitä näistä milloinkin teemme.

Tämä vapaus on ollut mielestäni todella hyvä asia vaikka se luokin paineita itse olla aktiivinen ja välillä jopa tunkea nokkaansa joka paikkaan. Pidän siitä, että saa itse määritellä arkeaan ja rytmittää toimintaansa. Toki ihan täysin vapaat kädet ei ole ja joinain päivinä on koko päivä valmiiksi aikataulutettu. Mielestäni on kuitenkin kiva esimerkiksi valita lounasaika itse ja työskennellä vapaasti.

Toinen isompi havainto on se, että meihin opieklijoihin on suhtauduttu todella kivasti. Niin lääkärit, hoitajat kuin potilaatkin ovat olleet todella opetusmyönteisiä ja ystävällisiä meitä kohtaan. On ollut kiva saada oppeja monelta suunnalta ja tulla hyvin vastaanotetuksi nuorempana kollegana. Minkäänlaista kyykytystä tai halveksuntaa en todellakaan ole havainnut. Päinvastoin, meille selitetään käytäntöjä ja lääketiedettä todella kannustavaan sävyyn ja autetaan mielellään.

Loppuyhteenvetona voisin todeta että olen nauttinut klinikkaan siirtymisestä todella paljon ja saanut uudenlaista lähestymistä oppimiseen. Ensi viikon luentoviikko ei houkuttelisi ollenkaan, miten sitä nyt enää jaksaa istua koko päivän luentosalissan kun on päässyt aktiivisemman työn makuun?

Anna

Olen 22-vuotias nelosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita mun arkielämästä keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelijaelämään. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu 🙂