Päivystys - ekaa kertaa

Sisätautien kurssiin kuuluu päivystysharjoittelua 20 tuntia. Se suoritetaan viidessä neljän tunnin osassa ja vuorot saa varata itse. Menemme siis sisätautien päivystykselle kukin vuorollamme harjoittelemaan, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että olemme lisäkäsinä ja imemme itseemme oppia.

Yhden vuoron olen jo tehnyt ja voin kyllä myöntää, että ennen sitä jänniti aika lailla. Mitä jos tulisi joku todella kriittisessä tilassa oleva potilas, enkä tunnistaisi jotain tärkeää seikkaa? Entä jos olenkin vain pahasti tiellä? Tai vaikka mitä, mutta täytyi vaan muistuttaa itseään että tekemällä oppii, nyt on se mun oppimismahdollisuus ja -tilanne ja että tämä tosiaankin olisi ensimmäinen kertani päivystyksessä. Siis muussa kuin potilaan roolissa.

Ja niinhän se sitten taas olikin että jännitys oli turhaa. Tiistai-illan päivystys oli melko rauhallinen, lääkärit ja hoitajat suhtautuivat muhun tosi kivasti, ymmärtäväisesti ja opettavaisesti eikä mitään syytä kyseenalaistaa omaa itseäni ollut. Sain tutkia potilaan, kirjoittaa hänestä tekstin päivystyslehdelle ja kirjoittaa lähetteen keuhkoröntgeniin. Valitettavasti astrupia, eli arteria-verinäyttettä, josta analysoidaan mm veden kaasuja, en päässyt vielä tällä kertaa ottamaan. Mutta paikka ja käytännöt tulivat tutummiksi ja oma rutiini vähitellen kertyy kokemusten myötä. Suuri osa ajasta meni myös päivystyksessä käytettävän potilastietojärjestelmän käytön opetteluun (alas kuvan tietokonteet) ja muuten vaan kaikkeen uuteen sopeutumiseen.

Olinkin aika yllättynyt kuinka vaan se, että on valkoinen takki päällä ikään kuin ”tekee lääkärin” vaikka itse tunsin oloni vielä ihan ulkopuoliseksi ja kuin pikkukoululaiseksi -vain keltainen lippis puuttui. Nimittäin useamman kerran hoitaja tuli kysymään ehdinkö ottamaan seuraavan potilaan johon sitten jouduin vastaamaan olevani vasta kolmosen kandi enkä voi ottaa omaa potilasta. Tästä asemasta tulikin melkein huijari olo kun niin nopeasti siirryttiin preklinikasta tositoimiin. Mutta siistiähän tämä on ja niin paljon antoisampaa kuin luennot! Tässä sitä vasta pääsee oikeasti soveltamaan tietojaan ja kehittämään taitojaan.

Eikun kohti seuraavaa päivystystä! (ja note to self: kannattaa syödä vähän tuhdimpi välipala ennen ja ehkä nakata välipalapatukka vaikka taskuun niin ei nälkä pääse yllättämään ;))