Moi ja hyvää alkanutta vuotta 2020!

Minun amanuenssuurini lastentaudeilla loppui tänään ja myös lääkiksen kolmanneksi viimeinen lukukausi starttasi käyntiin tiistaina. Ajattelin ensi viikolla kirjoitella tulevasta keväästä, ja siitä mitä se pitää sisällään. Terveyskeskustyötä ajatellen kevään aikana tullaan oppimaan vielä paljon terveyskeskuksessa vaadittavia taitoja, joten hyödyllinen kevät siis tiedossa.

Mutta nyt palaan vielä hetkeksi lasten tautien amanuenssuuriin. Viimeisen viikon olin lasten infektiotautien osastolla, joka osoittautui todella hyödylliseksi osastoksi. Olisin voinut jatkaa kyseisellä osastolla vielä pidempäänkin. Toisaalta on siis harmi, että amanuenssuuri on nyt ohi, mutta toisaalta samanaikainen opiskelu amanuenssuurin kanssa kävisi myös itselleni hieman liian raskaaksi.

Infektiotaudeilla näin paljon erilaisia potilastapauksia. Vauvojen RS-viruksen aiheuttamia bronkioliitteja, munuaistulehduksia sekä harvinaisempiakin tauteja kuten Kawasakin taudin. Monet infektio-osaston potilaista olivat sellaisia, että he olisivat voineet tulla terveyskeskukseen, josta olisi pitänyt tehdä lähete lastentaudeille, joten siitäkin syystä oli opettavaista olla infektio-osastolla. Pääsin itse tutkimaan lääkärin kierron ohella ja harjoittelemaan tärkeitä perustaitoja, kuten katsomaan korviin ja kuuntelemaan keuhkoja. Monesti potilaita tutkittaessa ei heiltä esim keuhkoja kuunnellessa löydy mitään löydöksiä, mutta nyt infektio-osastolla oli opettavaista, kun kuulikin selkeitä sisäänhengityksen vinkumisia esimerkiksi bronkioliitti potilailta.

 Pääsin myös viikon (ja koko amanuenssuurin) aikana osallistumaan erilaisiin koulutuksiin ja meetingeihin, joita ainakin lastenklinikassa on mielestäni melko paljon. Tällä viikolla olin röntgenmeetingissä, jossa käydään läpi potilaiden röntgenkuvia. Lisäksi olin infektiomeetingissä, jossa käytiin erikoistuvan ja parin erikoislääkärin kanssa läpi erilaisia infektiopotilastapauksia. Yksi koulutus mahtui myös viikkoon, mutta aihe oli enemmänkin hallinnollinen kuin lääketieteellinen, joten siitä en hyötynyt kovinkaan paljon.
 
Kokonaisuudessaan lastentautien amanuenssina oleminen oli tosi kivaa ja opettavaista. Puolitoista viikkoa lasten- ja nuorten osastolla, viikko lasten psykiatrialla, vajaa viikko infektiotaudeilla sekä 30 tuntia päivystystä, tällainen oli minun amanuenssuurini. Jatkossa pitää vielä suorittaa jossain kohtaa pakollinen kirurgian amanuenssuuri, sekä lisäksi naisten tautien amanuensuuri kiinnostaisi myös.
 
Nyt kivaa tulevaa viikonloppua!
-Ella

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia. 

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

Lääkishaun aikataulutus

Olen monesti kuullut, kuinka pääsykokeeseen valmistautumista rinnastetaan maratoniin. Vertauksessa on perää, sillä kuten maratonissa myös pääsykoeluvussa on osattava...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

Palautuminen ja tauottaminen

Pääsykoevalmistautuminen lääketieelliseen on kovan urakan takana ja vaatii paljon toistoja sekä pitkäjänteisyyttä. Asioiden kertaamisella sekä tehtävien...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Joululoma

Nyt reilun viikon joululomalla olleena ajattelin tulla muistuttamaan levon tärkeydestä. En usko, että siitä voi puhua tarpeeksi tällaisissa urakoissa. Voin suoraan myöntää...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Syksyn viimeiset tentit ja joululoma

Jotenkin se pitkä ja rankka syksy tuli ja meni, ja nyt ollaan jo joululomalla. Pakko myöntää, että vaikka viimeinen jakso olikin mielenkiintoinen ja todella hyödyllinen, oli...

Lue lisää