Tällä viikolla olen

Parina viime viikkona koulussa on ollut vähemmän kontaktiopetusta ja enemmän itse opiskelua kuin luentoviikkoina. Kuitenkin melkein joka päivä on ollut joku pakollinen harkka minkä vuoksi on koululle täytynyt polkaista. Harkkoja onkin ollut laidasta laitaan ja useammasta kurssista.

Tällä viikolla olen muun muassa

• opetellut kanylointia -on aika huvittavaa kun kaikilla kurssilaisilla näkyy kämmenselässä mustelma merkkinä tästä harkasta
• harjoitellut statuksen ottamista
• ollut äidinkielen harkassa (pakollinen suomen kurssi) johon meidän piti ryhmittäin lukea jokin lääkärinä/potilaana olemista käsittelevä kirja ja esitellä se. Oli oikeastaan todella mielenkiintoista kuulla näistä eri kirjoista ja kurssikavereideni pohdintoja niistä
• osallistunut useampaan tapauslähtöisen opetuksen tunnille jossa pohdimme potilastapausten avulla erinäisiä kurssin (=mikrobilsaan liittyviä) asioita
• Lisäksi suoritin ruotsin suullisen tentin, palautin syventävien opintojeni opinnäytetyön (vihdoin!) ja aloitin espanjan opinnot uudelleen (tähtäimessä Argentiinan vaihto vuoden päästä).

Aika vaihteleva kirjo koulutöitä siis takana! Vaikka päivässä on ollut ehkä kaksi tuntia koulua ja loppupäivän opiskelut on voinut aikatauluttaa itse, koin kuluvalla viikolla yhtenä päivänä oloni todella kuormittuneeksi ja stressaantuneeksi. Ihmettelin aluksi mistä moinen voisi johtua -eihän koulu juuri nyt ollut erityisen kiireistä? Tajusin lopulta että stressi on päässyt hiljalleen, huomaamatta hiipimään pidemmän ajan mittaan. Vapaa-aikani on ollut täynnä kaikenlaista menoa läpi koko syksyn ja alkoi tuntua ettei aika levähtää ole, vaikka kaikki olikin ollut kivaa tekemistä.

Tälläkin viikolla olen

• viettänyt kaksia pikkujouluja
• kokoustanut FiMSICin merkeissä muutamaan otteeseen
• tavannut kavereita
• matkustanut Ouluun (viikonlopuksi, täällä sitä ollaan) viettämään FiMSICin pikkujouluja, viranvaihtokaronkkaa ja vuoden viimeistä johtokunnan kokousta

Ensi viikkokin on jo täyteen bookattu itsenäisyyspäivän menoihin. Ei ihme, että aloin tuntea oloni alipalautuneeksi ja väsyneeksi. Eikä koko viikon taukoamaton sade ainakaan parantanut tilannetta. Päätin sitten ottaa tuona päivänä loppupäivän ihan olemiseen ja lepäämiseen. Tuo pikku breikki teki todella hyvää ja pikkuahdistuksen tunne hälveni. Muistakaa siis tekin järjestää itsellenne omaa aikaa, aikaa palautumiseen niin jaksaa taas paremmin!

Kokonaisuudessaan tämä viikko on ollut aika hyvä metafora koko syksystäni: paljon kaikkea, ei tylsää hetkeä ja kivan vaihtelevaa menoa. Olen kuitenkin iloinen, että joululoma on jo pian täällä jotta ehtii hetken levähtää ilman kummempia suunnitelmia. Tauko tulee ihan paikalleen ennen ensi kevättä ja klinikkaan siirtymistä.