Ajattelin näin loppusyksystä, kun moni aloittelee omaa luku-urakkaansa, kertoa hieman omasta matkastani unelmieni opiskelupaikkaan. Lääkärinhaave on ollut minulla ainakin puolet elämästäni ellei jo pidempäänkin. Olen aina rakastanut ihmisten auttamista ja suvusta löytyvät lääkärit sekä Greyn Anatomia, House yms. ovat vain lisänneet tahtoa päästä kyseiseen ammattiin.

Kirjoitin Helsingin luonnontiedelukiosta keväällä 2017. Kirjoitukseni menivät huonommin kuin halusin, mikä tosin oli ihan odotettavissa koejännitykseni vuoksi. Keskiarvoni oli lopulta M:n luokkaa. Päätin abivuotenani, etten hae täysillä sisään vielä 2017 vuoden pääsykokeessa. Halusin keskittyä kirjoituksiin ja kävin vain katsomassa koetilaisuuden Helsingissä nähdäkseni, miltä se tuntuu.

Kunnon luku-urakkani aloitin syyskuun alussa noin 15-20h/viikossa. En käynyt töissä ollenkaan 9kk aikana, vaan opiskelin täyspäiväisesti kotona ja valmennuskursseilla. Kävin Valmennuskeskuksen syyskuu päivä vip takuu - kurssin. Pidin kurssin rakenteesta, kokeita oli riittävästi ja opettajat olivat hyviä sekä motivoivia. Pidin myös kurssilaisistani, sillä alusta lähtien kaikilla oli kunnon ryhmähenki, vaikka loppupeleissähän kilpailemme toisiamme vastaan. Sain monta hyvää kaveria, joiden kanssa olen edelleenkin tekemisissä.

Syksy alkoi hyvin, mutta mitä synkemmäksi sää muuttui sitä vaikeammaksi opiskelu ja motivaation löytäminen kävivät. Keväällä väsymys iski oikein kunnolla ja itseluottamus oli kateissa. Luin aivan liikaa (loppuvaiheissa 35-42h/viikossa) ja menin enemmän määrä kuin laatu periaatteella. Ei siis ollut ihme, että jäin kauas pisterajoista.

Pettymys oli kova ja oli vaikea hyväksyä sitä, että sama rankka 9kk urakka olisi syksyllä taas edessä. Keräilin voimia kesän aikana ja katsoin lääkisläisten tekemiä videoita youtubesta saadakseni lisämotivaatiota. Milli&Abe - kanavan Millin sanomasta "päätin, että se vuosi tulee olemaan mun vuosi" tuli toisena vuotena mottoni. Aina epätoivon hetkellä sanoin tämän mielessäni ja se auttoi.

Aloitin lukemisen taas syyskuussa. Kävin kerran viikossa töissä syys- ja lokakuun ajan. Aloitin taas 15h/viikossa. Kävin uudestaan saman valmennuskurssin, minkä lisäksi hankin toisen valmennuskurssin tarjoajan etäopiskelupaketin saadakseni mahdollisimman paljon tehtäviä. Kävin myös kirjastossa joka viikko etsimässä uusia tehtäviä, niin vanhan kuin uudenkin  opsin kirjoista. Uskon tehtävien määrän ja monipuolisuuden auttaneen todella paljon niin oppimisen kuin lukumotivaationkin kanssa. Nostin tunteja pikkuhiljaa (5h 1,5-2kk välein), enkä lukenut missään vaiheessa enää niin paljon kuin edellisenä vuonna. Aloin käymään säännöllisesti taas salilla, mikä auttoi todella paljon jaksamisen kanssa. Edellisvuonna laiminlöin urheilun opiskelujen vuoksi lähes kokonaan.

Sitten se taas koitti: pääsykoepäivä. Olin matkustanut edellisenä iltana Tampereelle äitini kanssa. Pääsykoetta edeltävänä yönä nukuin katkonaisesti ehkä 4h ja olin aivan paniikissa aamulla. Pääsykoepaikalle päästessäni sain kuitenkin rauhoitettua itseni ja pystyin kääntämään ajatuksia muualle juttelemalla kaverilleni. Olin myös kuullut musiikin kuuntelun auttavan, joten viimiset 5min ennen saliin pääsyä menikin sitten lempimusiikkiani kuunnellen. Salini oli valtava, meitä oli siellä varmaan ainakin 200. Olin kuitenkin päättänyt tämän olevan vuoteni, joten en antanut väkijoukon häiritä minua.

Koe oli pidempi kuin yleensä ja myös aivan erilainen. Ehdin kuitenkin edes yrittää kaikkia tehtäviä, minkä vuoksi olin tyytyväinen. Kokeen loputtua tuli todella tyhjä ja epätodellinen olo. Koin tehneeni parhaani ja uskoin, että minulla oli melko hyvät mahdollisuudet sisäänpääsyyn. Sen jälkeen alkoi raastavat viikot tuloksia odotellessa. Mitä pidempi aika kokeesta oli kulunut, sitä epätoivoisempi olo minulla oli mahdollisuuksistani.

Tulosten julkaisupäivä koitti vihdoin. En uskaltanut katsoa tuloksia töissä, vaan halusin odottaa kotiin asti. Vanhempani odottivat jännityneinä kotona ja tuntui kuin he olisivat jännittäneet tuloksia enemmän kuin minä. Vihdoin sain avattua opintopolun ja ruudulle lävähti "Opiskelupaikka myönnetty". Ne kaksi pitkää ja raskasta vuotta oli tuottanut tulosta. Olin päässyt Tampereen lääkikseen. Aloin itkemään ja hyppimään onnesta, samoin vanhempani. Epäuskossa otin opiskelupaikan vastaan ja aloin soittamaan sukulaisilleni ja kavereilleni. Sitä tunnetta ei pysty sanoin kuvailemaan.

Työurakka on valtava ja on hetkiä kun tekee mieli luovuttaa, mutta voin sanoa että KAIKKI se oli tämän arvoista, 100%. Älkää luovuttako, dreams do come true 😉

Hyvää isänpäivää ja alkavaa viikkoa kaikille! ☺️

Katja

Katja

21-vuotias ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelija Tampereelta. Vapaa-aikani kuluu kavereiden, salin, koirani ja Netflixin parissa. Tule mukaan seuraamaan matkaani unelmieni opiskelupaikassa. 

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Miksi hakea lääkikseen?

Studia-messut ovat taas täällä, ja moni varmasti kiertelee messuilla miettien mitä tulevaisuudeltaan oikeasti haluaa. Suosittelen käymään Valmennuskeskuksen pisteellä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Arki lääkiksen lähikurssilla

Tavallinen viikko syyskuun päiväkurssilla sisältää yhtenä päivänä kolmen tunnin verran fysiikan opetusta ja toisena päivänä kolme tuntia kemian...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Tällä viikolla olen

Parina viime viikkona koulussa on ollut vähemmän kontaktiopetusta ja enemmän itse opiskelua kuin luentoviikkoina. Kuitenkin melkein joka päivä on ollut joku pakollinen harkka minkä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Lastenpsykiatrian viikko

Tämä viikko on kulunut lastenpsykiatrilla. Viime keväänä meillä oli psykiatrian kurssi, mutta tämä lastenpsykiatria oli jätetty lastentautien kurssin yhteydessä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Muutto uuteen kaupunkiin

Voin sanoa, että pääsykoetulosten tuottaman shokin hieman laannuttua seurasi toinen shokki: 6 viikon päästä koittaisi muutto omilleen ja vielä UUTEEN KAUPUNKIIN. Vaikka...

Lue lisää