Lääketiede  •  11.10.2019

Preklinikka haudattu

Jes! Alkusyksyn kursseista kolmas ja viimeinen tentti tentitty ja ansaitusti loma voi alkaa! Kyllä, meidän kurssilla on tänä vuonna syysloma! Istun juuri junassa kohti Espoota, jossa vietän viikonloppua kunnes sunnuntaina suuntaan lentokentälle ja Englantiin. Lähden moikkaamaan kahta kaveriani, toista Lontooseen ja toista hieman siitä länteen Convetryyn. Ihanaa päästä lomalle, reissuun ja kavereita näkemään -tästä on tulossa kunnon irtiotto ja pikku seikkailu.

Irtiottoja tässä on viime viikkoina tenttien väleihin mahtunut muutenkin, sillä parin viikon takaisen Pietarin kurssimatkan lisäksi vietimme viikko sitten hampaan, biolääketieteen ja yleislääkiksen erkanemista omille teilleen. Toisin sanoen juhlimme yhteiskurssin muistolle perinteisissä hautajaisissa. (Kyseessä siis paljon iloisempi ja hauskempi tapahtuma kuin nimestä voisi harhaanjohtavasti kuvitella). Kävimme muun muassa syömässä yhdessä kurssin kesken ja illalla järkkäsimme kurssibileet. Oli kyllä ihan huippu hauska päivä ja tosi hyvä mieli jatkaa kohti klinikkaa. Niin, samallahan hautajaiset toimivat epävirallisina preklinikan hautajaisina ja kandijuhlina parempien näille osoitettujen pippaloiden puutteessa. Nettiopsuun kandidaatin arvo kilahtaa kuitenkin vasta vähän myöhemmin syksyllä kun kaikki opintosuoritukset on tarkistettu.

Klinikka ei sekään ihan vielä starttaa. Oikeastaan siirrymme kliinisiin opintoihin vasta vuoden vaihteessa, mutta niin lähellä jo ollaan, että enää on vain yksi preklinikan kurssi jäljellä. Potilaankin pääsin jo tällä viikolla näkemään kun olin harjoittelemassa anamneesin ottamista osastolla, suomeksi sanottuna pääsin siis harjoittelemaan potilaan haastattelua. Kokemus oli ihan opettavainen ja motivoiva, vaikka muuta ei vielä päässytkään tekemään. Ainakin se tästä harkasta konkretisoitui ettei potilas aina osaa kertoa kaikkea tai vastata omasta mielestä yksiselitteiseen kysymykseen (mm kun kysyin sairauksista ei potilas sellaisia kertonut olevan, mutta eri yhteydessä kävi ilmi hänen sairastavan diabetesta). Marraskuun puolella pääsen vielä pari kertaa potilaskontaktiin uudestaan kun pääsemme harjoittelemaan statuksen ottamista eli potilaan tutkimista.

Näillä lomilla, juhlilla ja pienillä ripauksilla tulevasta klinikasta luulisi jaksavan edessä häämöttävän marraskuun ja mikrobilsan kurssin läpi. Tsemppiä taas sullekin arkesi askareisiin!

T.Anna

Anna

Olen 22-vuotias nelosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita mun arkielämästä keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelijaelämään. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu 🙂