Ajattelin syksyn tullen aloittaa jotain uutta täällä blogin puolella. Luonteilla mulla olisikin eräänlainen julkaisusarja jossa käsittelen joitain lääkikseen liittyviä ennakkokäsityksiä/myyttejä. Ajattelin myös että olisi kiva saada teiltäkin ajatuksia ja inputtia -eli saisitte osallistua halutessanne niin, että voitte vaikka teksteihin kommentoimalla kertoa lääkismyyttejä joita haluaisitte mun sitten purkavan. Vähän niin kuin Mythbusters konsanaan 😎

Nyt ensimmäisenä vuorossa on asia jota kuulee lääkiksestä sanottavan todella paljon. Valitsin tän ensimmäiseksi myös siksi, että ajattelin lääkikseen hakemista puntaroivan kenties miettivän minkälaista lääkisopiskelu oikein on. 

Jos tämä fraasi tai sanapari "lääkis on putki" ei ole sun korviin koskaan kantautunut, niin tässä seuraa pieni termistön avaus: Lääkisopinnot poikkeavat tunnetusti todella paljon muusta yliopisto-opiskelusta ja monesti lääkikseen viitataankin lääkärikouluna. Se tarkoittaa osaltaan sitä, että meillä on paljon läsnäolopakollista opetusta, lukkarit saadaan valmiina eikä opintojen kulkuun voi juurikaan vaikuttaa. Siksi sanotaan, että lääkis on putki: sisään päästyä pakerretaan kuusi vuotta yksinomaan lääketieteen opintoihin hukutettuna ja sitten tullaan toisesta päästä ulos valmiina lääkäreinä.

Totta vai tarua? Vähän molempia sanoisin. On täysin totta, että opintojen rakenne on ennalta määrätty; esimerkiksi kurssit on käytävä niille määrättyinä ajankohtina, lukkarit tosiaan tulevat valmiiksi tehtyinä ja läsnäolopakollista opetusta on paljon. Myös tutkinto kestää sen kuusi vuotta ja sen rakenteen tietää jo alussa. Mutta jonkin verran joustovaraakin on. Esimerkiksi vaihtoon on mahdollista lähteä tietyissä vaiheissa opintoja (niiden kuukauden kesävaihtojen ulkopuolellakin). Esimerkiksi viidennen vuoden lasten- ja naistentautien kurssit ovat suosittuja suorittaa naapuri pohjoismaissa sillä ne saa silloin hyväksiluettua. Myös kirurgian kurssin voi useimmiten suorittaa ulkomailla. Tiedän myös tapauksen jossa opiskelija itse järjesti itselleen vaihdon toisen vuoden keväälle ja on edelleen oman kurssinsa mukana.

Toki tästä putkesta voi pitää taukoakin. Väliuosi on ihan mahdollinen vaihtoehto lääkiksessäkin ja jopa yllättävän yleinen. En ole itsekään poissulkenut ajatusta opintojen väliin sijoitetusta tauosta ennen valmistumista ja loppuelämän työuraa. Myös pienemmällä mittakaavalla on koulu sen verran joustavaa että usein esimerkiksi pakollisia ryhmätöitä saa kurssilaisten kesken vaihdeltua jolloin omaa lukkariaan voi muokata mieluisemmaksi. Ja valinnaisopintoja voi suorittaa niin oman kuin muidenkin tiedekuntien puolelta. Itse esimerkiksi luen ranskaa ja olen ravitsemustieteen valinnaispolulla. Monet moniammatillisemmatkin kurssikokonaisuudet kiinnostavat.

Eikä opiskelu tietenkään ole niin kokonaisena nielaisevaa työtä ettei muuta elämää ehtisi lääkiksen aikana elämään. Toki niinkin voi lääkiksen suorittaa, mutta ei todellakaan ole pakko. Toki koulu vaatii paljon ja siihen on sitouduttava, mutta vapaa aikaa on yhtä tärkeää vaalia ja pidempiäkin taukoja aina silloin tällöin sattuu. Koko kesääkään ei ole mitenkään pakollista käyttää töissä. Samoin iltojaan ei tarvitse käyttää kirjojen äärellä pärjätäkseen.

Yhteenvetona voisinkin todeta että kyllä, lääkis on aika putki siinä mielessä että koulu on hyvin ennaltasuunniteltu ja vaatii kovaa työtä. Mutta toisaalta keinoja on olemassa ja koulukin on vain yksi osa elämää.

Toivottavasti tämä avasi tätä myyttiä ja toivottavasti idea tästä sarjasta kiinnostaa. Kertokaa ihmeessä ehdotuksia tuleviin julkaisuihin!

Huom. Kaikki em pohdinnat perustuvat mun omiin kokemuksiin/havaintoihin ja siten koskevat suoranaan nimenomaan Turun lääkistä. Toki suuret linjat pätevät muuallakin ja lääkis on aika samanlainen lopulta kaikkialla.

-Anna

Anna N

Olen 21-vuotias kolmosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista. Olen myös aktiivinen opiskelijajärejstössämme FiMSIC:ssä, jossa toimin Turun paikallispuheenjohtajana.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita näistä kaikista keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelija-arkeeni. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu :)

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Kesätyö tutkimusryhmässä

Kokeen toinen osa on nyt takanapäin, ja enää ei voi muuta kuin odotella tuloksia. Se jos jokin on hermoja raastavaa. Suosittelen pysymään kaukana mallivastauksista, varsinkin tulosten...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round two... FIGHT

Eka lääkisvuosi hurahti nopeasti! Käteen jäi nippu hauskoja kokemuksia, uusia ystäviä ja vähän uutta tietoa. Lisäksi sain yhdet maisterin paperitkin, kun suoritin...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Seuraava askel

Tulokset ensimmäisestä vaiheesta tulivat. Onnittelut kaikille, jotka pääsitte toiseen vaiheeseen, voitte olla ylpeitä itsestänne. Jatkakaa opiskelua toiseen vaiheeseen, mutta...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää