Niin kuin viime kirjoituksessa lupailin, nyt olisi vuorossa kirjoitus ensimmäisestä lääkärikesästäni.

Työskentelin 9 viikkoa Turun kaupunginsairaalan sisätautiosastolla lääkärin sijaisena. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että sijaistin yhdeksän viikon ajan oikeaa lääkäriä, joka esimerkiksi oli kesälomalla. Kaupunginsairaalassa oli todella paljon muitakin neljännen vuoden kandeja töissä, joten esimerkiksi minun osastollani miehitys oli parempi kuin vaikka syksyllä tai keväällä, jolloin kandeja ei sairaalassa ole lähes lainkaan vaan kaikki lääkärit ovat joko erikoistuvia tai erikoislääkäreitä.

 

Osastolla jossa työskentelin, oli minun lisäkseni toinen kandi sekä erikoistuva lääkäri, sekä suurimman osan ajasta myös erikoislääkäri. Minulla oli lähes koko kesän ajan kahdeksan ”omaa potilasta”, muutamana viikkona potilaita oli jopa 14. Osastollani oli lääkärinkierto joka aamu, joten kiersin yhdessä sairaanhoitajan kanssa nämä kahdeksan potilasta viisi kertaa viikossa. Alkukesästä noin 2-3 viikon ajan osaston lääkäri kiersi potilaat kanssani kaksi kertaa viikossa, mutta tämän jälkeen kiersin pääosin neljä kertaa viikossa yksin ja yhden kerran erikoislääkärin kanssa. En kokenut tätä liian vaativaksi tai raskaaksi, koska kierron jälkeen oli kuitenkin mahdollista käydä erikoislääkärin huoneessa juttelemassa potilaista, joista oli epävarma.

Lääkärinkierron jälkeen tein yleensä vielä aika paljon töitä tietokoneella ennen lounasta. Piti tarkistaa laboratoriokokeiden tuloksia, joita ei oltu vielä kierrolla vastattu ja näiden perusteella tehdä määräyksiä hoitajille potilaiden lääkitysten suhteen. Esimerkiksi vaihtaa antibiootteja tulehdusarvojen laskettua, muuttaa potilaiden nesteytyksiä jne. Lisäksi paljon aikaa meni loppuarvioiden tekemiseen, kotiin lähtevien lääkelistojen kuntoon laittamiseen ja reseptien kirjoittamiseen. Lisäksi piti pyytää tarvittaessa laboratoriokokeita potilaista seuraavalle päivälle, tehdä lähetteitä esimerkiksi kuvaustutkimuksiin, päivittää Marevan annostuksia ja myös soittaa konsultaatiopuheluita Tyksiin, jos tarvitsi tietyn erikoislääkärin mielipidettä johonkin asiaan. Iltapäivällä piti vielä tutkia uudet osastolle tulleet potilaat ja kirjoittaa heistä tuloteksti ja tehdä tarvittavat määräykset heidän hoitoonsa liittyen.

Vastuu, mikä ainakin minun osastollani kandille annettiin, tuli selväksi aika nopeasti heti ensimmäisinä päivinä. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien piti tottua siihen ajatukseen, että enää kukaan ei lue läpi tai tarkista minun kirjoittamiani loppulausuntoja tai lähetteitä potilaista. Se epikriisi (loppulausunto), jonka olin potilaasta kirjoittanut, lähti potilaalle mukaan kotiin ilman, että kukaan muu olisi sitä vilkaissut. Vastuunottamista kaikessa päätöksen teossa opin kyllä jonkin verran kesän aikana: alussa minun tuli varmistettua erikoislääkäriltä lähes kaikki asiat mitä tein, mutta kesän edetessä omia päätöksiä uskalsi alkaa tehdä paljon paremmin.

Koin, että apua oli osastollani saatavilla, jos sitä oikeasti tarvitsi, mutta paljon meidän kandien piti myös osata tehdä omia päätöksiä. Aivan kaikkea ei siis voinut kysyä, vaan itsekin oli asioita pohdittava ja myös uskallettava tehdä ratkaisuja. Olenkin myös sitä mieltä, että vastuun ottamista ei opi, jos aina kaiken varmistaa toiselta lääkäriltä. Totta kai on pidettävä mielessä, että on vasta kandi ja että kaikkea ei tarvitse ja kuulukaan vielä osata. Onneksi kuitenkin Duodecimin terveysportista pystyi tarkistamaan paljon asioita esimerkiksi lääkkeistä, ja jos näidenkään jälkeen ei vielä tiennyt mitä tehdä, pystyi aina kuitenkin lopulta asian varmistamaan erikoislääkäriltä. Yleensä kierron jälkeen kävin kertaalleen erikoislääkärin huoneessa ja pyrin yhdellä kertaa kysymään kaikki asiat, jotka olivat mielessäni. Monena päivänä tämä olikin todella toimiva ratkaisu.

Kesän aikana päivystin myös kahtena päivänä. Päivystyksistä ajattelin kertoa lisää myöhemmin, sillä muuten tämä kirjoitus venähtäisi aivan liikaa. 
Kivaa viikonloppua sulle!

-Ella

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia. 

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Miksi hakea lääkikseen?

Studia-messut ovat taas täällä, ja moni varmasti kiertelee messuilla miettien mitä tulevaisuudeltaan oikeasti haluaa. Suosittelen käymään Valmennuskeskuksen pisteellä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Arki lääkiksen lähikurssilla

Tavallinen viikko syyskuun päiväkurssilla sisältää yhtenä päivänä kolmen tunnin verran fysiikan opetusta ja toisena päivänä kolme tuntia kemian...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Tällä viikolla olen

Parina viime viikkona koulussa on ollut vähemmän kontaktiopetusta ja enemmän itse opiskelua kuin luentoviikkoina. Kuitenkin melkein joka päivä on ollut joku pakollinen harkka minkä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Lastenpsykiatrian viikko

Tämä viikko on kulunut lastenpsykiatrilla. Viime keväänä meillä oli psykiatrian kurssi, mutta tämä lastenpsykiatria oli jätetty lastentautien kurssin yhteydessä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Muutto uuteen kaupunkiin

Voin sanoa, että pääsykoetulosten tuottaman shokin hieman laannuttua seurasi toinen shokki: 6 viikon päästä koittaisi muutto omilleen ja vielä UUTEEN KAUPUNKIIN. Vaikka...

Lue lisää