Oon tähän asti vastannut kaikille asiasta kysyneille että lääkis on ollut vähemmän työläs kuin olin kuvitellut ja odottanut. Viisaat vanhemmat opiskelijat kehottivatkin nauttimaan preklinikan vapaudesta ja luottamaan siihen, että tahti tulee kiristymään. Tässä toisen vuoden loppua kohti olen kyllä ensimmäistä kertaa huomannut kurssien sisältöjen laajenevan, vaadittavan tiedon omaksumiseen tarvittavan energian ja ajan paisuvan ja ylipäätään koulun työllistävyyden kasvavan. Patologian kurssi oli eka "kunnon" lääkiskurssi, josta on jopa oma erikoisalansa. Nyt faramkologiaa kolme viikkoa tahkoneena on fiilis jo hieman riutunut ja ajoittain stressaantunut. Kurssi on tosi mielenkiintoinen, ja mielenkiinnon puutteesta ei ole kyse, mutta ajan ja jaksamisen rajat on välillä kyllä tullut kohdattua. Ei ehkä ollut fiksuinta valita saman kurssin päälle kahta ranskan kurssia ja ravinto-opin valinnaista. Mutta kunnianhimo ja aito uteliaisuus ja tahto oppia ajaa mut hakeutumaan näillekin kursseille. 

Toisaalta en yhtään valita siitä että on tekemistä ja kiirettä pitää. Olen tosi kiitollinen oikeastaan. Syksyn tyhjähkö lukkari masensi mua ja en oikein saanut tekemisestä kiinni enkä tuntenut samanlaista iloa omasta tekemisestä. Nyt on fiilis toinen. Tiedän, että olen tosi etuoikeutetussa asemassa kun saan opiskella sitä mitä tahdon, turvaalisessa kotimaassa, ilmaiseksi ja arvostetussa opinahjossa. Mutta silti myönnän, että farmiksen alku on ollut yllättävän rankka. Kirjan kanssa on tullut vietettyä runsaasti aikaa ja iltapäivä luennot on ansainnut paikan mun "ei mun juttu" listalta. Onneksi kuitenkin kevät kiitää kohti, pääsiäisloma on vielä edessäpäin, on maailman ihanimmat ystävät, saan liikkua ja lukea ja nauttia aamukahveista ja muu tekeminen FiMSIC:n muodossa pitävät mut pirteänä. 

Tsemppiä ja intoa kaikille kevät kiireissä painiville!

-Anna

Anna N

Olen 21-vuotias kolmosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista. Olen myös aktiivinen opiskelijajärejstössämme FiMSIC:ssä, jossa toimin Turun paikallispuheenjohtajana.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita näistä kaikista keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelija-arkeeni. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu :)

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Ensimmäinen opiskelijavappu

Ensimmäinen opiskelijavappuni oli kaukana siitä, mitä olin vuosia sen odottanut olevan, mutta toisaalta on vaikeaa kaivata jotain mitä ei ole ennen edes kokenut. Vappu meni mukavasti...

Lue lisää