Patologian loppu häämöttää

Viime viikolla oli viimeinen obduktio. Silloin oli myös viimeinen mikroskopia harkka.

Eilen puolestaan oli viimeinen luento.

Huomenna on mikroskopia tentti.

Ja siitä kaksi viikkoa niin istutaan koko patologian kurssin lopputentissä.

Aika hurjalta tuntuu. En edes muista, koska tämä kurssi on alkanut. Se on vain ollut niin pitkä. Asiaa on tullut omaksuttua jo ihan älyttömän paljon, mutta vielä sitäkin enemmän on jäljellä opittavaksi. Jokaisesta elimestä ja elinryhmästä on vihkoon kasvanut useita aukeamia pitkät listat sairauksista, niiden etiologiasta, ennusteesta, hoidosta, oireista, esitiedoista, histologisista muutoksista jne… Vanhanaikasena lyijykynän (siis sellaisen teroitettavan) käyttäjänä olen huomannut tämän kirjoitetun määrän siitä, että kaksi lyijäriä on tullut terotettu aivan tappiin asti. Vihkon sivutkin muodostavat jo pienen romaanin paksuudellaa kun ne kasaa nippuun sormien väliin. Ja tietokoneen ”pato”-kansion sisältöä saa selata useamman ruudullisen päästäkseen luennot alusta loppuun. Ei varmaan kannata edes ajatella yksittäisten diojen lukumäärää…

Vaikka lopputentin luku-urakka hieman hirvittää, on tosi mahtava tunne huomata, kuinka paljon on jo oppinut. Niin monta tuntematonta sanaa ja käsitettä tuntuu nyt jo itsestäänselviltä. Monet sairaudet ovat jo tuttuja vähintään sillä tasolla, että muistaa, mitä ne suurin piirtein tarkoittaa.

Isoin edistys tässä vaiheessa on tapahtunut mikroskopian osalla (onneksi niin, sillä huomenna niitä tentataan). HE-värjäyksen marjapuurokuvat eivät enää näytä kaikki samoilta ja aiheuta päänsärkyä, vaan nyt erotan sieltä (lähes vaivatta) mitooseja, nekroosia, erilaisia rakenne muodostuksia, dysplasiaa, hyperplasiaa ja metaplasiaa, kertymiä, tulehdusta, atypiaa ja niin paljon muutakin…. Vähän harmittaa kuitenkin ajatus siitä, että ei näitä varmaan enään muutaman kuukauden päästä enää muista. Vähintään joka paikassa toistuvat levyepiteeli karsinooman ja adenokarsinooman kyllä varmasti tunnistan aina, samoin hyvänlaatuisuutta ja maligniteettia osaan varmaankin arvioida tulevaisuudessakin harjoituksen puutteesta huolimatta. Ihan varmasti paremmin kuin kurssin alussa ainakin.

Kurssi on ollut todella mielenkiintoinen ja tähänastisista kursseista kliinisin ja eniten ”sitä asiaa”, eli lääketiedettä käytännössä. Ruumiinavaukset ovat olleet tosi opettavaisia ja parasta havainnollistavaa oppia, mutta ehkä ei kuitenkaan se mun juttu noin niinkun omaa erikoisalaa ajatellen. Mutta who knows, mitään ei kannata kuulemma sanoa vielä varmaksi -muuten löytää itsensä siltä alalta varmasti 😀

Nyt pitäisi kuitenkin ennen helpotuksen huokauksia ja farmakologiaan siirtymistä selvitä niistä tenteistä. Päivittelen varmaan tunnelmia kun urakka etenee. Huomiseen tenttiin koen oloni valmiiksi, jes!, ja sitten pidänkin pienen loman ja lähden viikonlopuksi mökille ja katsomaan serkkuni vanhojen tansseja.

Tsemppiä kaikille omiin arjen rutistuksiinsa!

-Anna