Viime viikolla oli viimeinen obduktio. Silloin oli myös viimeinen mikroskopia harkka. 

Eilen puolestaan oli viimeinen luento.

Huomenna on mikroskopia tentti.

Ja siitä kaksi viikkoa niin istutaan koko patologian kurssin lopputentissä.

Aika hurjalta tuntuu. En edes muista, koska tämä kurssi on alkanut. Se on vain ollut niin pitkä. Asiaa on tullut omaksuttua jo ihan älyttömän paljon, mutta vielä sitäkin enemmän on jäljellä opittavaksi. Jokaisesta elimestä ja elinryhmästä on vihkoon kasvanut useita aukeamia pitkät listat sairauksista, niiden etiologiasta, ennusteesta, hoidosta, oireista, esitiedoista, histologisista muutoksista jne... Vanhanaikasena lyijykynän (siis sellaisen teroitettavan) käyttäjänä olen huomannut tämän kirjoitetun määrän siitä, että kaksi lyijäriä on tullut terotettu aivan tappiin asti. Vihkon sivutkin muodostavat jo pienen romaanin paksuudellaa kun ne kasaa nippuun sormien väliin. Ja tietokoneen "pato"-kansion sisältöä saa selata useamman ruudullisen päästäkseen luennot alusta loppuun. Ei varmaan kannata edes ajatella yksittäisten diojen lukumäärää...

Vaikka lopputentin luku-urakka hieman hirvittää, on tosi mahtava tunne huomata, kuinka paljon on jo oppinut. Niin monta tuntematonta sanaa ja käsitettä tuntuu nyt jo itsestäänselviltä. Monet sairaudet ovat jo tuttuja vähintään sillä tasolla, että muistaa, mitä ne suurin piirtein tarkoittaa. 

Isoin edistys tässä vaiheessa on tapahtunut mikroskopian osalla (onneksi niin, sillä huomenna niitä tentataan). HE-värjäyksen marjapuurokuvat eivät enää näytä kaikki samoilta ja aiheuta päänsärkyä, vaan nyt erotan sieltä (lähes vaivatta) mitooseja, nekroosia, erilaisia rakenne muodostuksia, dysplasiaa, hyperplasiaa ja metaplasiaa, kertymiä, tulehdusta, atypiaa ja niin paljon muutakin.... Vähän harmittaa kuitenkin ajatus siitä, että ei näitä varmaan enään muutaman kuukauden päästä enää muista. Vähintään joka paikassa toistuvat levyepiteeli karsinooman ja adenokarsinooman kyllä varmasti tunnistan aina, samoin hyvänlaatuisuutta ja maligniteettia osaan varmaankin arvioida tulevaisuudessakin harjoituksen puutteesta huolimatta. Ihan varmasti paremmin kuin kurssin alussa ainakin.

Kurssi on ollut todella mielenkiintoinen ja tähänastisista kursseista kliinisin ja eniten "sitä asiaa", eli lääketiedettä käytännössä. Ruumiinavaukset ovat olleet tosi opettavaisia ja parasta havainnollistavaa oppia, mutta ehkä ei kuitenkaan se mun juttu noin niinkun omaa erikoisalaa ajatellen. Mutta who knows, mitään ei kannata kuulemma sanoa vielä varmaksi -muuten löytää itsensä siltä alalta varmasti :D

Nyt pitäisi kuitenkin ennen helpotuksen huokauksia ja farmakologiaan siirtymistä selvitä niistä tenteistä. Päivittelen varmaan tunnelmia kun urakka etenee. Huomiseen tenttiin koen oloni valmiiksi, jes!, ja sitten pidänkin pienen loman ja lähden viikonlopuksi mökille ja katsomaan serkkuni vanhojen tansseja.

Tsemppiä kaikille omiin arjen rutistuksiinsa!

-Anna

Anna N

Olen 21-vuotias kolmosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista. Olen myös aktiivinen opiskelijajärejstössämme FiMSIC:ssä, jossa toimin Turun paikallispuheenjohtajana.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita näistä kaikista keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelija-arkeeni. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu :)

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Ensimmäinen opiskelijavappu

Ensimmäinen opiskelijavappuni oli kaukana siitä, mitä olin vuosia sen odottanut olevan, mutta toisaalta on vaikeaa kaivata jotain mitä ei ole ennen edes kokenut. Vappu meni mukavasti...

Lue lisää