Kun edellisessä kirjoituksessa oli KNK:n (eli korva-nenä-kurkku –tautien) kliininen vaihe vasta alkanut, on se nyt jo ohi. Toisin sanoen 1/3 tämän kevään kliinisestä opetuksesta on jo takanapäin. Huh, mihin aika oikein menee. No mitä sitten opin korva-nenä-kurkkutaudeilta, ja mikä oli mielipiteeni kurssista?


Ensinnäkin on alkuun sanottava, että opetus knk:lla oli mielestäni oikein hyvää. Kahden viikon aikana Turussa ehdimme tutkia kolme potilasta, ja Hämeenlinnan hajautusviikolla potilaiden tutkimismäärä lähes triplaantui. Varsin lyhyessä ajassa on siis ehtinyt oppimaan korvien, nenän ja kurkun tutkimisen.


Itse pidän knk-aihetta ihan mielenkiintoisena, mutta ainoastaan terveyskeskustasolla. Mitään knk-erikoislääkäriä minusta ei kyllä tulisi. Nämä taidot ovat silti tosi hyödyllisiä osata, koska esimerkiksi korvakipuisia lapsipotilaita tk:ssa varmasti riittää.


Kurssin aikana opin nenän tutkimisen nenäspekulalla. Näin pari nenäpolyyppiä ja näin, miltä näyttää ahdas nenä tai vino nenänväliseinä. Lisäksi opin puuduttamaan potilaalta poskiontelot ja näin kerran, kun poskiontelopunktio tehtiin. Opin tekemään potilaalle peilitutkimukset, jossa pienen peilin avulla katsotaan suun kautta nieluun, ja pyritään näkemään muun muassa kurkunkansi ja äänihuulet. Korvien tutkimisesta opin katsomaan suppilolla korvaan ja erottamaan tärykalvon, ja sen kliinisen tilanteen. Näin lisäksi useita tärykalvo perforaatioita eli tärykalvon puhkeamisia. Näin, kuinka potilaalle tehtiin tärykalvopisto eli pieni reikä tärykalvoon. Lisäksi näin, miltä putket tärykalvossa näyttävät. Sain seurata vierestä, kun lääkäri otti potilaalta ohutneulanäytteen kaulan kyhmystä, ja lisäksi sain tehdä yhden huimaustestin potilaalle. Opin myös tulkitsemaan erilaisia kuulokäyriä.  Mahtui kolmeen viikkoon myös yksi päivä leikkaussalissa, jossa olin seuraamassa korvasylkirauhasen poistoa. Ja tietenkin kaikkien kliinisten taitojen lisäksi kolmeen viikkoon on mahtunut paljon teorian opiskelua.


Ensi viikolla alkaakin sitten jo neurologian klinikkaosuus. Heti torstaina minulla onkin neurologian päivystysharjoitteluvuoro, jossa olisi kiva saada tutkia mahdollisimman monta potilasta.


Laskinpa tänään myös, että lääkärikesän alkuun on enää 115 päivää, jännittävää!


-Ella

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia. 

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Seuraava askel

Tulokset ensimmäisestä vaiheesta tulivat. Onnittelut kaikille, jotka pääsitte toiseen vaiheeseen, voitte olla ylpeitä itsestänne. Jatkakaa opiskelua toiseen vaiheeseen, mutta...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää