Kun edellisessä kirjoituksessa oli KNK:n (eli korva-nenä-kurkku –tautien) kliininen vaihe vasta alkanut, on se nyt jo ohi. Toisin sanoen 1/3 tämän kevään kliinisestä opetuksesta on jo takanapäin. Huh, mihin aika oikein menee. No mitä sitten opin korva-nenä-kurkkutaudeilta, ja mikä oli mielipiteeni kurssista?


Ensinnäkin on alkuun sanottava, että opetus knk:lla oli mielestäni oikein hyvää. Kahden viikon aikana Turussa ehdimme tutkia kolme potilasta, ja Hämeenlinnan hajautusviikolla potilaiden tutkimismäärä lähes triplaantui. Varsin lyhyessä ajassa on siis ehtinyt oppimaan korvien, nenän ja kurkun tutkimisen.


Itse pidän knk-aihetta ihan mielenkiintoisena, mutta ainoastaan terveyskeskustasolla. Mitään knk-erikoislääkäriä minusta ei kyllä tulisi. Nämä taidot ovat silti tosi hyödyllisiä osata, koska esimerkiksi korvakipuisia lapsipotilaita tk:ssa varmasti riittää.


Kurssin aikana opin nenän tutkimisen nenäspekulalla. Näin pari nenäpolyyppiä ja näin, miltä näyttää ahdas nenä tai vino nenänväliseinä. Lisäksi opin puuduttamaan potilaalta poskiontelot ja näin kerran, kun poskiontelopunktio tehtiin. Opin tekemään potilaalle peilitutkimukset, jossa pienen peilin avulla katsotaan suun kautta nieluun, ja pyritään näkemään muun muassa kurkunkansi ja äänihuulet. Korvien tutkimisesta opin katsomaan suppilolla korvaan ja erottamaan tärykalvon, ja sen kliinisen tilanteen. Näin lisäksi useita tärykalvo perforaatioita eli tärykalvon puhkeamisia. Näin, kuinka potilaalle tehtiin tärykalvopisto eli pieni reikä tärykalvoon. Lisäksi näin, miltä putket tärykalvossa näyttävät. Sain seurata vierestä, kun lääkäri otti potilaalta ohutneulanäytteen kaulan kyhmystä, ja lisäksi sain tehdä yhden huimaustestin potilaalle. Opin myös tulkitsemaan erilaisia kuulokäyriä.  Mahtui kolmeen viikkoon myös yksi päivä leikkaussalissa, jossa olin seuraamassa korvasylkirauhasen poistoa. Ja tietenkin kaikkien kliinisten taitojen lisäksi kolmeen viikkoon on mahtunut paljon teorian opiskelua.


Ensi viikolla alkaakin sitten jo neurologian klinikkaosuus. Heti torstaina minulla onkin neurologian päivystysharjoitteluvuoro, jossa olisi kiva saada tutkia mahdollisimman monta potilasta.


Laskinpa tänään myös, että lääkärikesän alkuun on enää 115 päivää, jännittävää!


-Ella

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia. 

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Miksi hakea lääkikseen?

Studia-messut ovat taas täällä, ja moni varmasti kiertelee messuilla miettien mitä tulevaisuudeltaan oikeasti haluaa. Suosittelen käymään Valmennuskeskuksen pisteellä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Arki lääkiksen lähikurssilla

Tavallinen viikko syyskuun päiväkurssilla sisältää yhtenä päivänä kolmen tunnin verran fysiikan opetusta ja toisena päivänä kolme tuntia kemian...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Tällä viikolla olen

Parina viime viikkona koulussa on ollut vähemmän kontaktiopetusta ja enemmän itse opiskelua kuin luentoviikkoina. Kuitenkin melkein joka päivä on ollut joku pakollinen harkka minkä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Lastenpsykiatrian viikko

Tämä viikko on kulunut lastenpsykiatrilla. Viime keväänä meillä oli psykiatrian kurssi, mutta tämä lastenpsykiatria oli jätetty lastentautien kurssin yhteydessä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Muutto uuteen kaupunkiin

Voin sanoa, että pääsykoetulosten tuottaman shokin hieman laannuttua seurasi toinen shokki: 6 viikon päästä koittaisi muutto omilleen ja vielä UUTEEN KAUPUNKIIN. Vaikka...

Lue lisää