Mulla on tapana pyrkiä aina etsimään kaikesta valoisa, iloinen ja hyvä puoli ja välttää negatiivisuutta kaikin keinoin. Mun motto on että asenne ratkaisee, kaikki on omasta asennoitumisesta kiinni. Mutta silti arki pääsee välillä yllättämään ja imaisee kaikki mehut. Tämä kulunut viikko on ollut yllättävän raskas, ja alistuin vihdoin eilen tästä ilopilleri mielentilastani ja myönsin, että tänään on huono päivä. Yllätyin, että kun myönsin sen että nyt en vaan jaksa olla hyväntuulinen vaan aion ihan luvalla olla vähän mörrimöykky, se paha mieli hälveni paljon nopeammin kun jos olisin koittanut jättää sen huomiotta.

Keskiviikkoisin mulla on melkoinen maratonipäivä: silloin aamu alkaa ranksalla, välissä on omia luentoja ja harkkoja ja iltapäivä saa vielä kolmen tunnin ranskan keskustelu-kurssin päälle. Kielenkäytön harjoittelu on todella hyödyllistä ja hauskaa, mutta trés uuvuttavaa. Kun on aamulla kasiin lähtenyt kouluun, rämpinyt lumihangen läpi, kiivennyt yliopistonmäen portaat ja koko päivän juossut luennolta toiselle ja sitten illalla ryömii nälkäkiukkuisena kotiin selvittämään mikä sitä hajonnutta pesukonetta vaivaa, on olo aika riutunut. Seuraava päiväkin voi lähteä vielä vähän jähmeästi käyntiin. Näin siis eilen torstaina kaikki tuntui ärsyttävän. Mutta onnkesi ihanat ystävät tsemppaa ja lopulta huomaa, että kaikki onkin taas ihan hyvin.

Nyt on perjantai, mulla ei ole mitään opetusta tänään, olen kotona viettämässä viikonloppua, lähdin kahvilaan opiskelemaan ja olen saanut jo paljon aikaan ennen aamu kymmentä. Iltapäivällä on luvassa hiihtolenkki ja huomenna vapaapäivä.

Muistathan säkin että ei aina tarvitse jaksaa olla hyvällä päällä piittaamatta yhtään vastoinkäymisistä. Välillä on ihan ok myöntää, että nyt hajottaa enkä mä vaan jaksa. Seuraavana päivänä voi mennä jo taas paljon paremmin. Tsemppiä!

-Anna

Anna N

Olen 21-vuotias kolmosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista. Olen myös aktiivinen opiskelijajärejstössämme FiMSIC:ssä, jossa toimin Turun paikallispuheenjohtajana.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita näistä kaikista keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelija-arkeeni. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu :)

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Seuraava askel

Tulokset ensimmäisestä vaiheesta tulivat. Onnittelut kaikille, jotka pääsitte toiseen vaiheeseen, voitte olla ylpeitä itsestänne. Jatkakaa opiskelua toiseen vaiheeseen, mutta...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää