Tänään aamulla mulla oli mun ensimmäinen obduktio, eli lääketieteellinen ruumiinavaus. Toki anatomisen ruumiinavauksen kurssilla olin mukana kolmessa avauksessa, mutta ne erosivat tästä avaustyypistä siinä, että niissä olleet vainajat olivat testamentoineet ruumiinsa tarkoitukselle ja ne oli säilötty formaliiniliuoksella. Nyt vainaja oli oikea, juuri menehtynyt potilas, jonka kuolinsyy oli määrä selvittää.

Kokemuksena ruumiinavaukset on tuntunut vähän hassulta ajoittain, mutta kuitenkin ihan ok. En ole kokenut suuria ahdistuksen tunteita tai muuta isompaa epämielyttävyyttä. Nyt tämä kerta oli mielestäni kaikkein mielyttävin, liekö siksi että vainajaa ei oltu käsitelty ja säilötty. Iho ei ollut kuminen. Tavallaanhan tämä lisää inhimillisyyttä ja potilastietoihin tutustuminen toi mukaan aitouden tunnetta konkreettisemmin. Kuitenkin nyt tuntui, että avauksella on oikeaa merkitystä -ei vain meidän oppimisemme.

Mitään todella poikkeavaa, hienoa havaintoa ei tänään syntynyt, mutta musta oli kiva huomata, että olin silti mielenkiinnolla mukana osallistumassa ja tutkimassa. Sain leikata kilpirauhasen irti ja tutkia sen patologisten muutosten varalle samoin kuin leikata auki kauhkoputkia tutkittaessa mahdollisia tukoksia.

Tällä kertaa uutena aspektina oli myös hengitys- ja hiussuojaimet, joita emme viimeksi käyttäneet. Nyt käytössä oli suodattimelliset, mielestäni tosi järeän tuntuiset hengityssuojat. Vasta ekaa päivää takaisin koulussa sairastamisen jälkeen ja voin sanoa että tuo kapistus oli aika inhottava tukkoisen ja valuvan nenän ja kutiavan kurkun kanssa.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli opettavainen ja mielestäni ihan hyvä. Ei nouse suurimmaksi suosikiksini mutta ei ehdottomasti inhokiksikaan. Histologisten näytteiden valmistumista odotan. On aika mielenkiintoista päästä mikroskopoimaan itse ottamiamme näytteitä! Mutta se on vasta tammikuussa, lomankin jälkeen.

-Anna

Anna N

Opiskelen Turussa kolmatta vuotta lääketiedettä. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja tietenkin myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista. Olen myös aktiivinen FiMSIC:ssä, jossa toimin kansallisena vaihtovirkailijana.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita näistä kaikista keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelijan arkeeni. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu :)

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Miksi hakea lääkikseen?

Studia-messut ovat taas täällä, ja moni varmasti kiertelee messuilla miettien mitä tulevaisuudeltaan oikeasti haluaa. Suosittelen käymään Valmennuskeskuksen pisteellä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Arki lääkiksen lähikurssilla

Tavallinen viikko syyskuun päiväkurssilla sisältää yhtenä päivänä kolmen tunnin verran fysiikan opetusta ja toisena päivänä kolme tuntia kemian...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Tällä viikolla olen

Parina viime viikkona koulussa on ollut vähemmän kontaktiopetusta ja enemmän itse opiskelua kuin luentoviikkoina. Kuitenkin melkein joka päivä on ollut joku pakollinen harkka minkä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Lastenpsykiatrian viikko

Tämä viikko on kulunut lastenpsykiatrilla. Viime keväänä meillä oli psykiatrian kurssi, mutta tämä lastenpsykiatria oli jätetty lastentautien kurssin yhteydessä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Muutto uuteen kaupunkiin

Voin sanoa, että pääsykoetulosten tuottaman shokin hieman laannuttua seurasi toinen shokki: 6 viikon päästä koittaisi muutto omilleen ja vielä UUTEEN KAUPUNKIIN. Vaikka...

Lue lisää