Tänään aamulla mulla oli mun ensimmäinen obduktio, eli lääketieteellinen ruumiinavaus. Toki anatomisen ruumiinavauksen kurssilla olin mukana kolmessa avauksessa, mutta ne erosivat tästä avaustyypistä siinä, että niissä olleet vainajat olivat testamentoineet ruumiinsa tarkoitukselle ja ne oli säilötty formaliiniliuoksella. Nyt vainaja oli oikea, juuri menehtynyt potilas, jonka kuolinsyy oli määrä selvittää.

Kokemuksena ruumiinavaukset on tuntunut vähän hassulta ajoittain, mutta kuitenkin ihan ok. En ole kokenut suuria ahdistuksen tunteita tai muuta isompaa epämielyttävyyttä. Nyt tämä kerta oli mielestäni kaikkein mielyttävin, liekö siksi että vainajaa ei oltu käsitelty ja säilötty. Iho ei ollut kuminen. Tavallaanhan tämä lisää inhimillisyyttä ja potilastietoihin tutustuminen toi mukaan aitouden tunnetta konkreettisemmin. Kuitenkin nyt tuntui, että avauksella on oikeaa merkitystä -ei vain meidän oppimisemme.

Mitään todella poikkeavaa, hienoa havaintoa ei tänään syntynyt, mutta musta oli kiva huomata, että olin silti mielenkiinnolla mukana osallistumassa ja tutkimassa. Sain leikata kilpirauhasen irti ja tutkia sen patologisten muutosten varalle samoin kuin leikata auki kauhkoputkia tutkittaessa mahdollisia tukoksia.

Tällä kertaa uutena aspektina oli myös hengitys- ja hiussuojaimet, joita emme viimeksi käyttäneet. Nyt käytössä oli suodattimelliset, mielestäni tosi järeän tuntuiset hengityssuojat. Vasta ekaa päivää takaisin koulussa sairastamisen jälkeen ja voin sanoa että tuo kapistus oli aika inhottava tukkoisen ja valuvan nenän ja kutiavan kurkun kanssa.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli opettavainen ja mielestäni ihan hyvä. Ei nouse suurimmaksi suosikiksini mutta ei ehdottomasti inhokiksikaan. Histologisten näytteiden valmistumista odotan. On aika mielenkiintoista päästä mikroskopoimaan itse ottamiamme näytteitä! Mutta se on vasta tammikuussa, lomankin jälkeen.

-Anna

Anna N

Olen 21-vuotias kolmosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista. Olen myös aktiivinen opiskelijajärejstössämme FiMSIC:ssä, jossa toimin Turun paikallispuheenjohtajana.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita näistä kaikista keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelija-arkeeni. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu :)

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Seuraava askel

Tulokset ensimmäisestä vaiheesta tulivat. Onnittelut kaikille, jotka pääsitte toiseen vaiheeseen, voitte olla ylpeitä itsestänne. Jatkakaa opiskelua toiseen vaiheeseen, mutta...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää