Kolmisen viikkoa sitten aloitimme vuoden toisen kurssimme, anatominen ruumiinavaus -kurssin. Kurssin sisältöön kuuluu pitkälti jo TLRT:stä tuttu anatomia (joka on tosin vajaassa vuodessa päässyt hieman jo unohtumaan) sekä dissektiot, eli avaussalissa tapahtuvat vainajan preparoinnit. Kurssin alussa minua jännitti monikin asia aina niin kuolleen ihmisen kohtaamisesta ja anatomian kertaamiseen motivoitumisesta itse dissektiotilanteisiin.

Opiskelijat on mielestäni tämän kurssin järjestelyssä otettu hyvin huomioon, sillä kurssi alkoi avaussaliin tutustumisella, jolloin saimme käydä pyörähtämässä avaussalissa ennen ”tositoimia” vain katsellen ympärillemme opettajien selittäessä käytännöistä. Lisäksi kurssin aikana meillä on ollut mentoritapaaminen liittyen kuolemaan ja sen kohtaamiseen sekä erillinen seminaari samasta aiheesta. Jälkimmäisessä mukana oli myös esimerkiksi kätilö- ja sairaanhoitajaopiskelijoita.

Tämä kurssi on kyllä avannut silmiäni monelta kantilta. Tietenkin anatomian osaamisen tärkeys on tullut esille niin omassa avaussalityöskentelyssä kuin myös luennoilla, joilla lähes jokainen luennoitsija on painottanut anatomisen tietämyksen tärkeyttä myös kliinisessä työssä. Myös kliseisesti sanottuna ”elämän ohikiitävyys” on herättänyt suuresti ajatuksia. Minusta tuntuu, että vasta tämän kurssin aikana minulle on konkretisoitunut se fakta, ettei kukaan elä täällä ikuisesti. Siksi jokaisesta päivästä pitäisikin nauttia täysin siemauksin.

Tarkoituksena edellisellä kommentillani ei ole masentaa ketään, vaan herättää vaan ajatuksia siitä, haluaako elää sellaista ”sitten joskus kun…” -elämää vai päättäisikö sittenkin yrittää löytää jokaisesta päivästä jotakin hyvää. Esimerkiksi pääsykoelukemisen lomassa voi välillä tuntua, ettei etene mihinkään ja elämä alkaa vasta kouluun pääsyn jälkeen. Kuitenkin jo pääsykoelukeminen opettaa monia asioita, joita vielä myöhemminkin tarvitsee: lukumotivaation löytämistä vaikeilla hetkillä, suuren tietomäärän sisäistämistä, kärsivällisyyttä ja etenkin määrätietoisuutta.

Tsemppiä kaikille, jotka ovat jo ahkerana aloittaneet pääsykoelukemisen. Muistakaa, että kovalla työllä voi saavuttaa mitä tahansa!

Syysterkuin,

Nina

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Miksi hakea lääkikseen?

Studia-messut ovat taas täällä, ja moni varmasti kiertelee messuilla miettien mitä tulevaisuudeltaan oikeasti haluaa. Suosittelen käymään Valmennuskeskuksen pisteellä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Arki lääkiksen lähikurssilla

Tavallinen viikko syyskuun päiväkurssilla sisältää yhtenä päivänä kolmen tunnin verran fysiikan opetusta ja toisena päivänä kolme tuntia kemian...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Tällä viikolla olen

Parina viime viikkona koulussa on ollut vähemmän kontaktiopetusta ja enemmän itse opiskelua kuin luentoviikkoina. Kuitenkin melkein joka päivä on ollut joku pakollinen harkka minkä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Lastenpsykiatrian viikko

Tämä viikko on kulunut lastenpsykiatrilla. Viime keväänä meillä oli psykiatrian kurssi, mutta tämä lastenpsykiatria oli jätetty lastentautien kurssin yhteydessä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Muutto uuteen kaupunkiin

Voin sanoa, että pääsykoetulosten tuottaman shokin hieman laannuttua seurasi toinen shokki: 6 viikon päästä koittaisi muutto omilleen ja vielä UUTEEN KAUPUNKIIN. Vaikka...

Lue lisää