Kolmisen viikkoa sitten aloitimme vuoden toisen kurssimme, anatominen ruumiinavaus -kurssin. Kurssin sisältöön kuuluu pitkälti jo TLRT:stä tuttu anatomia (joka on tosin vajaassa vuodessa päässyt hieman jo unohtumaan) sekä dissektiot, eli avaussalissa tapahtuvat vainajan preparoinnit. Kurssin alussa minua jännitti monikin asia aina niin kuolleen ihmisen kohtaamisesta ja anatomian kertaamiseen motivoitumisesta itse dissektiotilanteisiin.

Opiskelijat on mielestäni tämän kurssin järjestelyssä otettu hyvin huomioon, sillä kurssi alkoi avaussaliin tutustumisella, jolloin saimme käydä pyörähtämässä avaussalissa ennen ”tositoimia” vain katsellen ympärillemme opettajien selittäessä käytännöistä. Lisäksi kurssin aikana meillä on ollut mentoritapaaminen liittyen kuolemaan ja sen kohtaamiseen sekä erillinen seminaari samasta aiheesta. Jälkimmäisessä mukana oli myös esimerkiksi kätilö- ja sairaanhoitajaopiskelijoita.

Tämä kurssi on kyllä avannut silmiäni monelta kantilta. Tietenkin anatomian osaamisen tärkeys on tullut esille niin omassa avaussalityöskentelyssä kuin myös luennoilla, joilla lähes jokainen luennoitsija on painottanut anatomisen tietämyksen tärkeyttä myös kliinisessä työssä. Myös kliseisesti sanottuna ”elämän ohikiitävyys” on herättänyt suuresti ajatuksia. Minusta tuntuu, että vasta tämän kurssin aikana minulle on konkretisoitunut se fakta, ettei kukaan elä täällä ikuisesti. Siksi jokaisesta päivästä pitäisikin nauttia täysin siemauksin.

Tarkoituksena edellisellä kommentillani ei ole masentaa ketään, vaan herättää vaan ajatuksia siitä, haluaako elää sellaista ”sitten joskus kun…” -elämää vai päättäisikö sittenkin yrittää löytää jokaisesta päivästä jotakin hyvää. Esimerkiksi pääsykoelukemisen lomassa voi välillä tuntua, ettei etene mihinkään ja elämä alkaa vasta kouluun pääsyn jälkeen. Kuitenkin jo pääsykoelukeminen opettaa monia asioita, joita vielä myöhemminkin tarvitsee: lukumotivaation löytämistä vaikeilla hetkillä, suuren tietomäärän sisäistämistä, kärsivällisyyttä ja etenkin määrätietoisuutta.

Tsemppiä kaikille, jotka ovat jo ahkerana aloittaneet pääsykoelukemisen. Muistakaa, että kovalla työllä voi saavuttaa mitä tahansa!

Syysterkuin,

Nina

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Seuraava askel

Tulokset ensimmäisestä vaiheesta tulivat. Onnittelut kaikille, jotka pääsitte toiseen vaiheeseen, voitte olla ylpeitä itsestänne. Jatkakaa opiskelua toiseen vaiheeseen, mutta...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää