Nyt on ensimmäinen käytännön viikko ohi. Jotenkin outoa puhua käytännön viikoista, koska ainakaan tämä viikko ei eronnut lähes lainkaan normaalista klinikkaviikosta. Tai suurin ero oli se, että luentoja ei nyt käytännön viikon aikana ollut lainkaan, vaan olimme osastolla koko lääkärin normaalin työajan ajan. Tai niin meidän olisi pitänyt olla, mutta ainakin minun osastollani pääsimme joka päivä vähintään pari tuntia aikaisemmin kotiin ?

Kuten aikaisemmin jo jossain kirjoituksessa kerroin, meillä on nyt syksyn aikana neljä viikkoa käytännön viikkoja. Olin tämän ensimmäisen viikon Tyksissä sydän- ja rintaelinkirurgialla. Paikan sai hankkia itse tai vaihtoisesti opetushoitajamme sijoitti ihmiset Tyksin eri osastoille, joko kirurgialle tai anestesiologialla osittain omien toiveiden mukaan. Periaatteessa toimimme osastolla amanuenssin työkuvalla, mutta ilman palkkaa. Sydän- ja rintaelinkirurgialla meitä oli kolme kandia ja yksi amanuenssi, joten ei siellä ihan hirveästi päässyt mitään itse tekemään. Aamulla osallistuimme aina kierroille ja sen jälkeen menimme seuraamaan leikkauksia. Näin yhden koepalanoton kateenkorvasta, yhden ohitusleikkauksen, kaksi keuhkonosan poistoa keuhkosyövän ja sarkoidoosin takia. Iltapäivisin oli sitten erilaisia meetingejä ja tänään perjantaina olin koko aamupäivän seuraamassa poliklinikkaa.

Seuraavista käytännön viikoista yhden tulen olemaan Tyksissä (osastoa en vielä tiedä) ja kaksi Turun kaupungin sairaalan ortopedisellä kuntoutusosastolla. Tämän paikan hankin itse, sillä olin samalla osastolla kesällä viikon amanuenssina. Tosi kiva mennä kaupungin sairaalaan ihan tulevaa kesääkin ajatellen, jotta muistuu taas mieleen sen sairaalan potilastietojärjestelmä, joka ei siis ole sama kuin Tyksissä. Lisäksi tuolla osastolla potilailla on myös melko paljon sisätautisia ongelmia, joten toivottavasti nekin asiat kertaantuu. Sekään ei nimittäin olisi pahitteeksi kesää ajatellen.

Nyt leikkauksia enemmän nähneenä voin sanoa, että operatiivinen ala tai anestesiologia eivät kyllä ole yhtään oma juttuni. Toki olen sen kyllä jo tiennyt lääkiksen alusta alkaen, mutta kyllä nyt syksyn aikana se on vielä varmistunut. Onneksi monet muut asiat kyllä kiinnostavat, tällä hetkellä yleislääketiede ja esimerkiksi juuri neuvolalääkärinä työskentely.

 -Ella

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia. 

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Ensimmäinen opiskelijavappu

Ensimmäinen opiskelijavappuni oli kaukana siitä, mitä olin vuosia sen odottanut olevan, mutta toisaalta on vaikeaa kaivata jotain mitä ei ole ennen edes kokenut. Vappu meni mukavasti...

Lue lisää