Ensi kesäkuun kolmas päivä tulee olemaan jännittävä. Tiedän sen jo nyt. Tuona päivänä alkaa nimittäin ensimmäinen kesäni lääkärinä! Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, mutta reilun puolen vuoden päästä tulee neljäs vuosi lääkiksessä täyteen ja sitä kautta Valviralta oikeudet toimia lääkärin sijaisena.

Olen tässä vaiheessa vuotta samaan aikaan jännittynyt ja odottavainen mutta myös ehkä hieman kauhuissani. Tulenko pärjäämään? Entä jos en oikeasti osaakaan? Toisaalta luotan itseeni ja siihen, että pärjään, koska niin on aikaisemmatkin neljännen vuoden kandit pärjänneet. Mutta jännittävää se on silti.

Heti neljännen vuoden alettua huomasin olevani paljon motivoituneempi opiskeluun kuin viime keväänä. En tiedä, vaikuttaako taustalla rento kesäloma vai se, että jatkuvasti tiedostan sen, että ensi kesänä olisi oikeasti jo osattava tehdä jotain. Tai oikeastaan paljon enemmän kuin vain jotain. Oikeasti olen vain iloinen, että motivaationi on palannut, sillä on niin paljon mielenkiintoisempaa ja hauskempaa opiskella, kun taustalla on paljon motivaatiota ja halu oppia.

Eniten ehkä minua pelottaa ensi kesässä vastuunotto. Ei niinkään se, että en muistaisi juuri jotain asiaa, sillä aina voi tarkistaa joko terveysportista tai vanhemmalta kollegalta, jos jotain ei muista. Mutta se toisesta ihmisestä vastuunotto pelottaa. Ehkä sen takia, että sitä ei ole vielä tähän mennessä tarvinnut kertaakaan tehdä, eikä näin ole sitä myöskään päässyt harjoittelemaan. Amanuenssina kun voisi hyvällä mielellä seurata kierrolla ja kirjoitella epikriisejä kuitenkaan ottamatta yhtään vastuuta itselleen. Ei siis tarvinnut tehdä ainuttakaan päätöstä potilaan hoidosta tai ottaa kantaa yhtikäs mihinkään. Nyt ensi kesänä tämä kaikki olisi edessä. Toki tiedän, että päätöksen tekoon ja vastuun kantamiseenkin tottuu, ja kaikki helpottaa ajan kanssa. Ainakin toivottavasti ?

Koen kuitenkin, että kyllä minä jo monia asioita olen oppinutkin. Jos vertaan esimerkiksi itseäni ja omaa osaamistani kahden vuoden takaiseen itseeni (jolloin olin kakkosen syksyllä eli C3:lla) huomaan oppineeni niin paljon kaikkea. Joten toisaalta olen kyllä myös luottavainen ensi kesää ajatellen. Ja onhan tässä vielä 259 päivää aikaa oppia niin paljon kuin vain jaksaa opiskella. Nyt jatkan juurikin sitä opiskelua, kivaa viikkoa sulle!

 

-Ella

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia. 

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Miksi hakea lääkikseen?

Studia-messut ovat taas täällä, ja moni varmasti kiertelee messuilla miettien mitä tulevaisuudeltaan oikeasti haluaa. Suosittelen käymään Valmennuskeskuksen pisteellä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Arki lääkiksen lähikurssilla

Tavallinen viikko syyskuun päiväkurssilla sisältää yhtenä päivänä kolmen tunnin verran fysiikan opetusta ja toisena päivänä kolme tuntia kemian...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Tällä viikolla olen

Parina viime viikkona koulussa on ollut vähemmän kontaktiopetusta ja enemmän itse opiskelua kuin luentoviikkoina. Kuitenkin melkein joka päivä on ollut joku pakollinen harkka minkä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Lastenpsykiatrian viikko

Tämä viikko on kulunut lastenpsykiatrilla. Viime keväänä meillä oli psykiatrian kurssi, mutta tämä lastenpsykiatria oli jätetty lastentautien kurssin yhteydessä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Muutto uuteen kaupunkiin

Voin sanoa, että pääsykoetulosten tuottaman shokin hieman laannuttua seurasi toinen shokki: 6 viikon päästä koittaisi muutto omilleen ja vielä UUTEEN KAUPUNKIIN. Vaikka...

Lue lisää