Tikkausta ja intubointia

Neljännen vuoden ensimmäisestä viikosta selvitty. Alku on aina pahin, ja luulen, että nyt kun on päässyt hieman jyvälle siitä, mitä syksy tulee sisältämään, alkaa hieman helpottaa. Jos sisätaudit tuntuivat aluksi sekavalta, niin tämä kirurgia on kyllä vielä sekavampaa. Mutta kyllä tämä tästä vielä selkenee ajan kanssa.

Nyt ensimmäisellä viikolla ollaan ryhmän kanssa päästy tutustumaan leikkaussaleihin, opettelemaan kirurgista käsienpesua ja lisäksi olemme olleet vielä tutustumassa päivystyksen eri tiloihin ja toimintaan (tosin sisätaudeillahan teimme jo päivystysharkkoja). Viikolla oli myös kaksi harkkaa: toisessa opettelimme tikkausta ja toinen oli hengitystieharkka, jossa opettelimme nieluputkien ja supraglottisten välineiden laittoa sekä intubaatiota. Jos hyvä tuuri käy, voi kurssin aikana päästä leikkauksessa intuboimaan ihan oikeaakin ihmistä. Molemmat harkat olivat supermielenkiintoisia ja opettavaisia. Tikkaus vaikutti aluksi ainakin itselleni hieman hankalalta, mutta pienen harjoittelun jälkeen se kyllä helpottui, mutta vaatii silti edelleen paljon toistoja ja harjoittelua. Ja kyllä intubaatiokin lopulta onnistui neljäkin kertaa, vaikka kahdella ensimmäisellä yrityksellä putki menikin henkitorven sijasta ruokatorveen. Onneksi harjoittelimme nukella.

Ja vielä selvennyksenä jos intubaatio ei ole tuttu termi, niin se tarkoittaa toimenpidettä, jossa potilaalle asetetaan laryngoskoopin avulla intubaatioputki. Tämä putki pitää saada vietyä äänihuulten välistä henkitorveen, jotta sillä voidaan turvata potilaan hapen saanti, esim leikkauksissa. Intubaatio tehdään aina tajuttomalle tai nukutetutte potilaalle, eli potilas ei voi olla hereillä, kun se tehdään.

Tänään meillä oli myös anatomian sisäänpääsytentti, joka meni hyvin. Tentin materiaalina oli ”kaikki tähän mennessä opiskellut anatomian asiat”, joka ei yhtään helpottanut lukemista. Anatomiaahan on tähän mennessä käyty jo kahden kurssin verran, joten asioiden pitäisi olla hallussa. Mutta eipä ollut ainakaan minulla, vaan jouduin kyllä kertaamaan ja palauttelemaan asioita mieleen melko paljonkin. Se on vaan surullista, miten sitä unohtaa opeteltuja asioita siitä huolimatta, että olisi osannut ne joskus todella hyvin. Onneksi enää ei tarvinnut aloittaa opettelua ihan alusta, vaan kertailu riitti hyvin.

Ensi viikolla suuntana on Vaasa, sillä minun ryhmälläni hajautusviikko osui heti ensimmäiselle klinikka viikolle. Kivaa tulevaa viikonloppua!

-Ella