Lääketiede  •  27.02.2018

Jaksaminen

Kun koulu vaatii paljon aikaa ja huomiota, on helppo hukata suhteellisuudentaju ja ahdistua kaikesta opintojen vaatimasta työmäärästä ja siitä, kuinka vähän aikaa muulle elämälle se jättää. Olen kuitenkin yliopiston alun myötä vihdoin oppinut, tietoisen työstämisen kautta, että sekin on vain elämää. Eikä opiskelu enää totta puhuakseni edes tunnu pakkopullalta -tiedänhän että kaikki vie minua lähemmäksi toiveammattiani ja asiat aidosti kiinnostavat. Silti, kun lukujärjestys syö koko kalenterin ja on seminaari, ryhmätyö, se valinnaiskurssi ja tentti tulossa, alkaa stressi hiipiä alitajuntaan. Silloin otan askeleen taaksepäin ja mietin hetken: Saan opiskella sitä mitä haluankin. Läheskään kaikilla ei ole tätä etuoikeutta, joten miksi kuluttaisin energiaani sen voivotteluun? Jos en jotain asiaa heti opi ei se kaada maailmaa. Huomenna on uusi päivä opiskella ja tosi asiassa taitotasolla, jolla läpäisee kurssin, on opiskelija riittävän kyvykäs toimiakseen lääkärinä.  Eli itselle luodut paineet saa heittää heti ikkunasta ulos.

Pääasiassa olen kokenut ensimmäisen vuoden opinnot rennoiksi ja helposti hallittavissa oleviksi, mutta vanhasta ylisuorittajan tottumuksesta olen muutaman kerran joutunut ravistelemaan itseäni. Ja hyvin on mennyt vaikka olen suhtautunut löysin rantein. En stressaa liikoja kun toimin aidon kiinnostuksen motivoimana. Pakon tunne on kadonnut, elämä tuntuu ihanalta kun ehtii elämään, ja innostukseni koulua kohtaan ei ole koskaan ollut näin suurta. Nykyään uskallan tehdä sponttaaneja asioita ja poiketa lukuaikatauluista. Saatan lähteä viikonlopuksi mökille tai pitää leffaillan kavereiden kanssa ja lukea sitten joskus kun on sopivampi hetki. Prioirisoin hetkessä elämistä korkeammalle kuin ennen uskalsin. Se on tärkeä oppi josta olen todella kiitollinen. Uskon myös että lääkiksen ihmistyypille tämä on hyvä ja terve muistutus: ota vähän iisimmin. It’s just life.

Vinkkinä pääsykokeisiin lukeville tästä voimme ammentaa sen, että vaikka teillä on nyt kriittinen aika, joka suoraan sanottuna täytyy jaksaa paahtaa, on tärkeää irrottautua laskuista ja kirjoista hetkeksi. Edes yhden vapaapäivän pitäminen, jolloin tekee jotain aivan muuta, on super virkistävää ja antaa uutta energiaa pänttäämiseen. Liikunnastakaan ei kannata luopua sillä se auttaa pitämään virkeänä ja terveenä. Itsehän kekkasin viime keväänä polkea kuntopyörää bilsan kirja kourassa. 😀 Joten vaikka nyt tuntuu rankalta muista että kesällä odottaa täysi lepo ja mahdollisesti se kaikkein paras palkinto, opiskelupaikka. Ja jos et ihan oikeasti vaan jaksa tänään avata sitä bilsan nelos kurssin opusta niin se on ihan okei. Laske vaikka pari puskuriliuos laskua ja käy sitten kävelyllä kaverin kanssa. Huomenna jaksat varmasti taas paremmin.

Tsemppiä kaikille kevääseen!

-Anna

Anna

Olen 22-vuotias nelosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita mun arkielämästä keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelijaelämään. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu 🙂