Kun koulu vaatii paljon aikaa ja huomiota, on helppo hukata suhteellisuudentaju ja ahdistua kaikesta opintojen vaatimasta työmäärästä ja siitä, kuinka vähän aikaa muulle elämälle se jättää. Olen kuitenkin yliopiston alun myötä vihdoin oppinut, tietoisen työstämisen kautta, että sekin on vain elämää. Eikä opiskelu enää totta puhuakseni edes tunnu pakkopullalta -tiedänhän että kaikki vie minua lähemmäksi toiveammattiani ja asiat aidosti kiinnostavat. Silti, kun lukujärjestys syö koko kalenterin ja on seminaari, ryhmätyö, se valinnaiskurssi ja tentti tulossa, alkaa stressi hiipiä alitajuntaan. Silloin otan askeleen taaksepäin ja mietin hetken: Saan opiskella sitä mitä haluankin. Läheskään kaikilla ei ole tätä etuoikeutta, joten miksi kuluttaisin energiaani sen voivotteluun? Jos en jotain asiaa heti opi ei se kaada maailmaa. Huomenna on uusi päivä opiskella ja tosi asiassa taitotasolla, jolla läpäisee kurssin, on opiskelija riittävän kyvykäs toimiakseen lääkärinä.  Eli itselle luodut paineet saa heittää heti ikkunasta ulos.

Pääasiassa olen kokenut ensimmäisen vuoden opinnot rennoiksi ja helposti hallittavissa oleviksi, mutta vanhasta ylisuorittajan tottumuksesta olen muutaman kerran joutunut ravistelemaan itseäni. Ja hyvin on mennyt vaikka olen suhtautunut löysin rantein. En stressaa liikoja kun toimin aidon kiinnostuksen motivoimana. Pakon tunne on kadonnut, elämä tuntuu ihanalta kun ehtii elämään, ja innostukseni koulua kohtaan ei ole koskaan ollut näin suurta. Nykyään uskallan tehdä sponttaaneja asioita ja poiketa lukuaikatauluista. Saatan lähteä viikonlopuksi mökille tai pitää leffaillan kavereiden kanssa ja lukea sitten joskus kun on sopivampi hetki. Prioirisoin hetkessä elämistä korkeammalle kuin ennen uskalsin. Se on tärkeä oppi josta olen todella kiitollinen. Uskon myös että lääkiksen ihmistyypille tämä on hyvä ja terve muistutus: ota vähän iisimmin. It’s just life.

Vinkkinä pääsykokeisiin lukeville tästä voimme ammentaa sen, että vaikka teillä on nyt kriittinen aika, joka suoraan sanottuna täytyy jaksaa paahtaa, on tärkeää irrottautua laskuista ja kirjoista hetkeksi. Edes yhden vapaapäivän pitäminen, jolloin tekee jotain aivan muuta, on super virkistävää ja antaa uutta energiaa pänttäämiseen. Liikunnastakaan ei kannata luopua sillä se auttaa pitämään virkeänä ja terveenä. Itsehän kekkasin viime keväänä polkea kuntopyörää bilsan kirja kourassa. :D Joten vaikka nyt tuntuu rankalta muista että kesällä odottaa täysi lepo ja mahdollisesti se kaikkein paras palkinto, opiskelupaikka. Ja jos et ihan oikeasti vaan jaksa tänään avata sitä bilsan nelos kurssin opusta niin se on ihan okei. Laske vaikka pari puskuriliuos laskua ja käy sitten kävelyllä kaverin kanssa. Huomenna jaksat varmasti taas paremmin.

Tsemppiä kaikille kevääseen!

-Anna

Anna N

Olen 21-vuotias kolmosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista. Olen myös aktiivinen opiskelijajärejstössämme FiMSIC:ssä, jossa toimin Turun paikallispuheenjohtajana.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita näistä kaikista keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelija-arkeeni. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu :)

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Ensimmäinen opiskelijavappu

Ensimmäinen opiskelijavappuni oli kaukana siitä, mitä olin vuosia sen odottanut olevan, mutta toisaalta on vaikeaa kaivata jotain mitä ei ole ennen edes kokenut. Vappu meni mukavasti...

Lue lisää