Eilen oli jännä päivä. Olin odottanut sitä jo pitkään ja pakannut reppuuni stetarit, Birkenstockit sisäkengiksi ja eväät. Aamulla kun kello soi jo aikaiseen ja suuntasin kohti bussia mietin mitähän kaikkea päivä toisi tullessaan. Oli nimittäin ensimmäisen juonnepäiväni aika, pääsisin siis ensimmäistä kertaa seuraamaan oikean lääkärin työpäivää.

Ensimmäisenä saimme vetää valkotakit niskaamme ja kuulla yleiskatsauksen tulevasta päivän ohjelmasta. Luvassa oli puheluita, reseptien uusimista, vastaanottoaja sekä päivystystä ja akuutteja vastaanottoja. Laajan työnkuvan ansiosta paikalla kävi myös monenlaisia vaivoja potevia potilaita. Ikäkirjo oli todella kattava samoin kuin oireet ja hoidotkin. Vaikka emme vielä varsinaisesti mitään itse osaa, oli hienoa huomata että ymmärsi kuitenkin jotain kunkin potilaan kohdalla.

Juonnelääkärimme oli todella mukava ja kertoi meille paljon siitä, mitä hän tekee ja miksi. Saimme itsekin osallistua potilaiden tutkimiseen ja pääsimme jopa kuuntelemaan keuhkoja ja sydäntä. Voi sitä potilasta, jonka iholle tuli lääkärin stetoskoopin lisäksi kaksi uteliasta opiskelijan kylmää stetaria. Vaativin tehtävämme ei kutienkaan ollut tämä eikä edes EKG:n ottaminen, vaan laastarin laittaminen kortisonipistoksen jälkeen. Joo, kyllä sekin jo tuntui hienolta kun pääsi auttamaan todellisessa toimenpiteessä aitoa potilasta!

Päivä oli antoisa ja koin kaikkia eri tunteita surusta iloon, pelosta hämmennykseen ja onnistumisesta epävarmuuteen. Paluumatkalla bussissa olimmekin parini kanssa aika uupuneita vaikkakin iloisia. Paljon oli keskusteltavaa ja usea asia jäi molempien päähän pyörimään. Siinä bussissa pohdiskellessamme saimme siis myös harjoitella vaitiolovelvollisuutta ja potilaan tietoturvallisuutta.

Ensi kerralla pääsemme kenties neuvolaan mukaan ja muutenkin päivä tulee olemaan vähän erilainen. Sitä ja joskus tulevaisuudessa häämöttävää klinikkaa odotellessa jaksaa taas lukea tuleviin tentteihin. Taisin saada muutaman uuden näkökulmankin opintoihin.

-Anna

 

Anna

Olen 22-vuotias nelosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita mun arkielämästä keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelijaelämään. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu :)

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

Lääkishaun aikataulutus

Olen monesti kuullut, kuinka pääsykokeeseen valmistautumista rinnastetaan maratoniin. Vertauksessa on perää, sillä kuten maratonissa myös pääsykoeluvussa on osattava...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

Palautuminen ja tauottaminen

Pääsykoevalmistautuminen lääketieelliseen on kovan urakan takana ja vaatii paljon toistoja sekä pitkäjänteisyyttä. Asioiden kertaamisella sekä tehtävien...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Joululoma

Nyt reilun viikon joululomalla olleena ajattelin tulla muistuttamaan levon tärkeydestä. En usko, että siitä voi puhua tarpeeksi tällaisissa urakoissa. Voin suoraan myöntää...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Syksyn viimeiset tentit ja joululoma

Jotenkin se pitkä ja rankka syksy tuli ja meni, ja nyt ollaan jo joululomalla. Pakko myöntää, että vaikka viimeinen jakso olikin mielenkiintoinen ja todella hyödyllinen, oli...

Lue lisää