Eilen oli jännä päivä. Olin odottanut sitä jo pitkään ja pakannut reppuuni stetarit, Birkenstockit sisäkengiksi ja eväät. Aamulla kun kello soi jo aikaiseen ja suuntasin kohti bussia mietin mitähän kaikkea päivä toisi tullessaan. Oli nimittäin ensimmäisen juonnepäiväni aika, pääsisin siis ensimmäistä kertaa seuraamaan oikean lääkärin työpäivää.

Ensimmäisenä saimme vetää valkotakit niskaamme ja kuulla yleiskatsauksen tulevasta päivän ohjelmasta. Luvassa oli puheluita, reseptien uusimista, vastaanottoaja sekä päivystystä ja akuutteja vastaanottoja. Laajan työnkuvan ansiosta paikalla kävi myös monenlaisia vaivoja potevia potilaita. Ikäkirjo oli todella kattava samoin kuin oireet ja hoidotkin. Vaikka emme vielä varsinaisesti mitään itse osaa, oli hienoa huomata että ymmärsi kuitenkin jotain kunkin potilaan kohdalla.

Juonnelääkärimme oli todella mukava ja kertoi meille paljon siitä, mitä hän tekee ja miksi. Saimme itsekin osallistua potilaiden tutkimiseen ja pääsimme jopa kuuntelemaan keuhkoja ja sydäntä. Voi sitä potilasta, jonka iholle tuli lääkärin stetoskoopin lisäksi kaksi uteliasta opiskelijan kylmää stetaria. Vaativin tehtävämme ei kutienkaan ollut tämä eikä edes EKG:n ottaminen, vaan laastarin laittaminen kortisonipistoksen jälkeen. Joo, kyllä sekin jo tuntui hienolta kun pääsi auttamaan todellisessa toimenpiteessä aitoa potilasta!

Päivä oli antoisa ja koin kaikkia eri tunteita surusta iloon, pelosta hämmennykseen ja onnistumisesta epävarmuuteen. Paluumatkalla bussissa olimmekin parini kanssa aika uupuneita vaikkakin iloisia. Paljon oli keskusteltavaa ja usea asia jäi molempien päähän pyörimään. Siinä bussissa pohdiskellessamme saimme siis myös harjoitella vaitiolovelvollisuutta ja potilaan tietoturvallisuutta.

Ensi kerralla pääsemme kenties neuvolaan mukaan ja muutenkin päivä tulee olemaan vähän erilainen. Sitä ja joskus tulevaisuudessa häämöttävää klinikkaa odotellessa jaksaa taas lukea tuleviin tentteihin. Taisin saada muutaman uuden näkökulmankin opintoihin.

-Anna

 

Anna N

Olen 21-vuotias kolmosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista. Olen myös aktiivinen opiskelijajärejstössämme FiMSIC:ssä, jossa toimin Turun paikallispuheenjohtajana.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita näistä kaikista keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelija-arkeeni. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu :)

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Seuraava askel

Tulokset ensimmäisestä vaiheesta tulivat. Onnittelut kaikille, jotka pääsitte toiseen vaiheeseen, voitte olla ylpeitä itsestänne. Jatkakaa opiskelua toiseen vaiheeseen, mutta...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää