Ajatuksia klinikasta

Tällä viikolla meillä oli luentoviikko, mikä tarkoittaa siis sitä, että viikon ajan olemme pois sairaalojen osastoilta. Kahden sairaalaviikon jälkeen oli ihan mukava taas palata luento-opetuksen pariin. Ajattelin nyt neljän viikon kokemuksella kertoa, mitä ajatuksia klinikasta mieleeni on noussut.

Yksi hyvä asia klinikassa on se, että pääsee näkemään lääkäreiden erilaisia työskentelytapoja, ja muun muassa sitä, miten he toimivat potilaiden kanssa. Olen nyt neljän viikon aikana nähnyt monta eri tapaa työskennellä, suhtautua potilaisiin ja keskustella heidän kanssaan. Ihmiset ovat erilaisia, ja niin ovat lääkäritkin. On selvää, että kaikkien työskentelytavat eivät miellytä kaikkia, ja olen pariin otteeseen huomannut ajattelevani, että noin en itse halua käyttäytyä lääkärinä. Toisaalta olen myös nähnyt oikein hyviä lääkäreitä, joista ottaa mallia.

Surullisten uutisten kertominen potilaalle on ollut myös yksi asia, jota olen saanut seurata sivusta. Mielestäni on ollut opettavaista nähdä, miten lääkärit ovat kertoneet huonot uutiset potilaalle, ja toisaalta kuinka potilas on ne ottanut vastaan. Yhdellä viikolla seurasin vastaanottoa, jossa potilas sai mahdollisen syöpädiagnoosin. Tiedän, että monelle lääkärille tämä on joka päiväistä työtä, mutta itse aloittelevana kandina se saa ainakin minut ajattelemaan asioita ja omaa terveyttä. Perspektiiviä elämään.

Olen ehtinyt omasta mielestäni näkemään ja oppimaan klinikassa jo vaikka mitä. Olen nähnyt sydämen rytmin siirron, gastroskopian eli mahalaukun tähystyksen, sydämen varjoainekuvauksen ja pallolaajennuksen… Suurin osa klinikka päivistä ovat olleet mielenkiintoisia, mutta mahtuu mukaan myös pari huonompaa päivää. Esimerkiksi yhtenä päivänä poljin sairaalalle turhaan, koska en mahtunut seuraamaan ainuttakaan poliklinikkaa, jotka lukujärjestykseen oli merkattu. Sen olen myös huomannut, että oma aktiivisuus klinikassa on todella tärkeää; kukaan ei pakollisten potilaiden tutkimisten lisäksi ohjaa minnekään, vaan itse täytyy kysellä, jos poliklinikoilla on vastaanottoja, joita voi seurata tai jos haluaa tutkia lisää potilaita, täytyy itse käydä osastolla kyselemässä potilailta, onnistuuko tutkiminen. Mielestäni tämä on vain hyvä asia, sillä vaaditaan työelämässäkin oma-aloitteisuutta, ei ainoastaan klinikassa.

Melko sekava teksti, mutta ei omat ajatuksenikaan kahden sairaalaviikon kokemuksella ole vielä aivan selkeät. Sen tiedän, että klinikassa on ollut tähän asti todella kivaa, joten keväästä on tulossa varmasti ihan huippu. Seuraavat kaksi viikkoa kuluukin sitten Porissa hajautuksessa.

-Ella