Lääketiede  •  27.01.2018

Eroja lääkiksissä

Muutamana viime viikonloppuna on tullut vastaan paljonkin tapahtumia ja asioita, jotka on saanut miettimään eri kaupunkien lääkisten eroavaisuuksia. Itse en tietenkään tiedä muista kuin Turusta mitään muuta kuin toisen käden kautta saamaani tietoa. Kuitenkin jotkut asiat ovat mietityttäneet ja ajattelin kirjoittaa niistä vähän tännekin, jos ja kun teistä joku miettii mihin haluaisi ensisijaisesti hakea. En kuitenkaan ottaisi tästä liikaa stressiä nyt kun yhden ainoan kohteen valitsemisen vaikeudelta on vapautettu. Suosittelen kuitenkin laitamaan ykkösvaihtoehdoksi sen mihin oikeasti haluaa – tähtää korkealle! 😉

Tammikuun alussa olin FiMSICin (Finnish Medical Students’ International Commitee) kansallisessa koulutusviikonlopussa uuden nallesairaalakoordinattori-virkani puolesta. FiMSIC edustaa Suomen medisiinareita ulkomaille ja on vapaaehtoisvoimin pyörivä opiskelijajärjestö, joka on voittoa tavoittelematon. Järjestämme paljon tapahtumia ja varsinkin kuukauden FiMSIC vaihdot ovat meidän hommaa. Myös mun Turussa hallinnoima Nallesairaala (olen kirjoittanut tästä aiemmin mutta lyhyesti: lääkisläiset pitävät vastaanottoa lasten pehmoleluille) on FiMSICin alaista toimintaa.

Koulutuksessa oli kaikista viidestä lääkiksestä opiskelijoita ja oli hienoa tutustua heihin ja kuulla kuulumisia eri yliopistoista. En ollut kauhean perehtynyt kaikkiin eroihin, joten en esimerkiksi tiennyt, että Tampereella on hyväksytty/hylätty -järjestelmä, eli kursseista ei saada numeroarvosanaa. Tämä voisi sopia helposti paljon stressaavalle henkilölle perinteistä arvosanaa paremmin ja lääkärilehdessä asian ajateltiin vähentävän kilpailua. Toisaalta itse en ole kavereideni kanssa puhuttuanikaan huomannut minkäänlaista kilpailua tiedekunnassamme. En sitten taas osaa sanoa muista kaupungeista muuta kuin että Helsingin korkea maine on aiheuttanut kilpailullisuutta ja paineita joillekin opiskelijoille. Tietystä tämäkin on subjektiivista.

Toinen iso ero on PBL (person based learning) joka on käytössä Helsingissä ja Tampereella. Siinä opiskelijat purkavat aiheita pienryhmissä enemmän luento-opetuksen sijaan. Tästä taas voisi olla hyötyä ryhmäopiskelusta pitävälle. Olen kuitenkin kuullut menetelmän jakavan runsaasti mielipiteitä. Toiset pitävät kovasti ja toiset eivät sitten yhtään.

Meillä Turussa tuntuu olevan enemmän käytännön harjoittelua kuin ainakaan Helsingissä, jossa kavereitani opiskelee. Heillä tosin alkaa klinikka puoli vuotta aiemmin ja varsinainen koulu loppuu jo viiden ja puolen vuoden jälkeen jolloin on vain työharjoittelua. Turussa olemme jo heti opintojen alusta päässeet esimerkiksi ottamaan laskimoverinäytteitä ja nyt keväällä on jo luvassa ekat terveyskeskuskäynnit. Meillä lääkäriksi kasvamisen opintoja korostetaan koko opintojen ajan, mistä ainakin itse pidän kovasti sillä se muistuttaa siitä miksi tätä tekee ja mitä on luvassa.

Oppiaiheiden jaottelu eroaa myös kaupungeittain. Toisissa yliopistoissa opiskellaan aihe kerreallaan niin, että käsitellään fysiologia, anatomia, patologia ja hoidot sekä lääkkeet aina yhteen asiaan liittyen. Turussa jaottelu eroaa siinä, että anatomia, farmakologia, eri fysiologiat yms opiskellaan omina kokonaisuuksina. (Eli opiskellaanko silmästä kaikki mahdollinen ja seuraavassa kurssissa korva, vai opiskellaanko ensin koko anatomia, sitten elinkokonaisuuksien fysiologiat ja vasta sitten kaikki lääkkeet.) Kumpikin on varmasti ihan toimiva tapa ja riippuu paljon yksilöstä kummasta pitää enemmän. En kuitenkaan usko että tällä on isoakaan merkitystä oppimisen kannalta -molempiin varmasti tottuu hyvin.

Johan meinaa karata pitkäksi, jätänkin tämän tähän. 😀 Kuten sanottua, vain tietoni Turusta on absoluuttista ja luotan siihen, että kaikista Suomen lääkiksistä valmistuu täysin päteviä lääkäreitä joiden opiskeluaika on ollut antoisaa ja mielekästä.

-Anna

Anna

Olen 22-vuotias nelosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita mun arkielämästä keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelijaelämään. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu 🙂