Muutamana viime viikonloppuna on tullut vastaan paljonkin tapahtumia ja asioita, jotka on saanut miettimään eri kaupunkien lääkisten eroavaisuuksia. Itse en tietenkään tiedä muista kuin Turusta mitään muuta kuin toisen käden kautta saamaani tietoa. Kuitenkin jotkut asiat ovat mietityttäneet ja ajattelin kirjoittaa niistä vähän tännekin, jos ja kun teistä joku miettii mihin haluaisi ensisijaisesti hakea. En kuitenkaan ottaisi tästä liikaa stressiä nyt kun yhden ainoan kohteen valitsemisen vaikeudelta on vapautettu. Suosittelen kuitenkin laitamaan ykkösvaihtoehdoksi sen mihin oikeasti haluaa - tähtää korkealle! ;)

Tammikuun alussa olin FiMSICin (Finnish Medical Students’ International Commitee) kansallisessa koulutusviikonlopussa uuden nallesairaalakoordinattori-virkani puolesta. FiMSIC edustaa Suomen medisiinareita ulkomaille ja on vapaaehtoisvoimin pyörivä opiskelijajärjestö, joka on voittoa tavoittelematon. Järjestämme paljon tapahtumia ja varsinkin kuukauden FiMSIC vaihdot ovat meidän hommaa. Myös mun Turussa hallinnoima Nallesairaala (olen kirjoittanut tästä aiemmin mutta lyhyesti: lääkisläiset pitävät vastaanottoa lasten pehmoleluille) on FiMSICin alaista toimintaa.

Koulutuksessa oli kaikista viidestä lääkiksestä opiskelijoita ja oli hienoa tutustua heihin ja kuulla kuulumisia eri yliopistoista. En ollut kauhean perehtynyt kaikkiin eroihin, joten en esimerkiksi tiennyt, että Tampereella on hyväksytty/hylätty -järjestelmä, eli kursseista ei saada numeroarvosanaa. Tämä voisi sopia helposti paljon stressaavalle henkilölle perinteistä arvosanaa paremmin ja lääkärilehdessä asian ajateltiin vähentävän kilpailua. Toisaalta itse en ole kavereideni kanssa puhuttuanikaan huomannut minkäänlaista kilpailua tiedekunnassamme. En sitten taas osaa sanoa muista kaupungeista muuta kuin että Helsingin korkea maine on aiheuttanut kilpailullisuutta ja paineita joillekin opiskelijoille. Tietystä tämäkin on subjektiivista.

Toinen iso ero on PBL (person based learning) joka on käytössä Helsingissä ja Tampereella. Siinä opiskelijat purkavat aiheita pienryhmissä enemmän luento-opetuksen sijaan. Tästä taas voisi olla hyötyä ryhmäopiskelusta pitävälle. Olen kuitenkin kuullut menetelmän jakavan runsaasti mielipiteitä. Toiset pitävät kovasti ja toiset eivät sitten yhtään.

Meillä Turussa tuntuu olevan enemmän käytännön harjoittelua kuin ainakaan Helsingissä, jossa kavereitani opiskelee. Heillä tosin alkaa klinikka puoli vuotta aiemmin ja varsinainen koulu loppuu jo viiden ja puolen vuoden jälkeen jolloin on vain työharjoittelua. Turussa olemme jo heti opintojen alusta päässeet esimerkiksi ottamaan laskimoverinäytteitä ja nyt keväällä on jo luvassa ekat terveyskeskuskäynnit. Meillä lääkäriksi kasvamisen opintoja korostetaan koko opintojen ajan, mistä ainakin itse pidän kovasti sillä se muistuttaa siitä miksi tätä tekee ja mitä on luvassa.

Oppiaiheiden jaottelu eroaa myös kaupungeittain. Toisissa yliopistoissa opiskellaan aihe kerreallaan niin, että käsitellään fysiologia, anatomia, patologia ja hoidot sekä lääkkeet aina yhteen asiaan liittyen. Turussa jaottelu eroaa siinä, että anatomia, farmakologia, eri fysiologiat yms opiskellaan omina kokonaisuuksina. (Eli opiskellaanko silmästä kaikki mahdollinen ja seuraavassa kurssissa korva, vai opiskellaanko ensin koko anatomia, sitten elinkokonaisuuksien fysiologiat ja vasta sitten kaikki lääkkeet.) Kumpikin on varmasti ihan toimiva tapa ja riippuu paljon yksilöstä kummasta pitää enemmän. En kuitenkaan usko että tällä on isoakaan merkitystä oppimisen kannalta -molempiin varmasti tottuu hyvin.

Johan meinaa karata pitkäksi, jätänkin tämän tähän. :D Kuten sanottua, vain tietoni Turusta on absoluuttista ja luotan siihen, että kaikista Suomen lääkiksistä valmistuu täysin päteviä lääkäreitä joiden opiskeluaika on ollut antoisaa ja mielekästä.

-Anna

 

Anna N

Olen 21-vuotias kolmosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista. Olen myös aktiivinen opiskelijajärejstössämme FiMSIC:ssä, jossa toimin Turun paikallispuheenjohtajana.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita näistä kaikista keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelija-arkeeni. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu :)

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Seuraava askel

Tulokset ensimmäisestä vaiheesta tulivat. Onnittelut kaikille, jotka pääsitte toiseen vaiheeseen, voitte olla ylpeitä itsestänne. Jatkakaa opiskelua toiseen vaiheeseen, mutta...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää