• Lääketiede
  • Ella

Syksy on kulunut todella nopeasti! Eilen oli viimeinen koulupäivä ennen tenttiä, joka tosin on vasta viikon päästä keskiviikkona. Viikko siis pitäisi jaksaa vielä opiskella bakteereita, viruksia, niiden aiheuttamia sairauksia, diagnostiikkaa, hoitoa ja sen lisänä vielä vähän immunologiaa. Siinäpä koko mikrobit ja ihminen -kurssi tiivistettynä. Eilinen pienryhmäopetus ja luento (luennolla en tosin ollut, heh) olivat viimeiset järjestetyt opetukset preklinikassa. Tajusin sen vasta itsekin kotiin päästyäni, niin nopeasti tämä syksy on nimittäin mennyt.

Mielestäni tämä kolmosen syksy on ollut kaikista lukukausista mielenkiintoisin. Syksy alkoi potilaan tutkimiskurssilla ja laboratoriolääketieteellä. Samoihin aikoihin meillä oli mielenkiintoisia harjoitustöitä, kuten kanylointia, silmäpohjan tutkimista ja neurologisen tutkimuksen suorittamista. Saimme haastatella ensimmäisen potilaamme ja hieman myöhemmin myös tutkia ensimmäisen potilaan. Alkusyksystä ainakin itselläni motivaatio opiskeluun oli ihan huipussaan. Tuntui siltä, että mainitsemissani kursseissa oppi paljon asioita, joita ilman ei lääkärin työssä pärjää.

Toisaalta olen myös samaan aikaan kokenut syksyn raskaaksi, ja ainakin nyt loppuvuodesta minun on pitänyt oikein potkia itseäni opiskelemaan. Kyse ei ole niinkään motivaation puutteesta tai kiinnostuksen loppumisesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että tunnen olevani aika väsynyt ja loman tarpeessa. Syksyn aikana meillä on ollut päällekkäin paljon kursseja, joten sekin on varmasti vienyt voimia. Lisäksi en ole terveydellisistä syistä päässyt urheilemaan, joka on myös ollut melko suuri asia minulle. Aikaisemmin juokseminen oli yksi parhaista keinoista purkaa koulustressiä ja päästä hetkeksi eroon kaikesta opiskeluun liittyvästä, joten nyt on pitänyt keksiä jotain muuta sen tilalle.

Kolmosen syksyllä uutta oli myös se, että meille tehtiin uudet harkkaryhmäjaot, sillä koko toinen vuosi mentiin samoilla harkkaryhmillä. Itse tykkäsin meidän ryhmästä todella paljon, joka on myös vaikuttanut siihen, että kaiken kaikkiaan kulunut syksy on ollut tähänastisista paras!

Vielä kertauksena niin syksyn aikana tuli opittua potilaan tutkimista, laboratoriolääketiedettä, hieman psykiatriaa, reseptioppia, lääketieteellistä ruotsia, potilasviestintää, vuorovaikutusta vastaanottotilanteessa sekä toivottavasti myös sen verran mikrobilsaa, että ensi viikon tentti menee hyvin. Niin ja tietenkin valmistuin lääketieteenkandiksi tämän lisäksi.

Kivaa joululomaa niille, joilla se jo on alkanut (uskoisin, että suurimmalla osalla ;))

-Ella

 

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia. 

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Seuraava askel

Tulokset ensimmäisestä vaiheesta tulivat. Onnittelut kaikille, jotka pääsitte toiseen vaiheeseen, voitte olla ylpeitä itsestänne. Jatkakaa opiskelua toiseen vaiheeseen, mutta...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää