Olen täällä blogissa hehkuttanut klinikkaan siirtymistä jo jonkin verran, anteeksi siitä. Opiskelun siirtyminen sairaalaan on kuitenkin todella suuri muutos; seuraava kevät tulee olemaan ainutkertainen, kun kaikki on uutta ja vierasta. Vähän niin kuin ensimmäinen syksy lääkiksessä, sillä erotuksella, että Tyksiin on paljon helpompi eksyä kuin medisiinaan, jossa suurin osa ensimmäisen syksyn opetuksesta oli. Mutta nyt asiaan; seuraavia asioita odotan kovasti klinikalta.

Odotan potilaiden tutkimista. Ensimmäisen oikean potilaan me tutkisimme jo syksyllä, mutta klinikalta odotan, että potilaiden tutkimisesta tulee rutiinia. Rutiinilla tarkoitan sitä, että itselle syntyisi jonkinlainen järjestys, jota noudattamalla tulee kaikki sisätautiset tutkimukset tehtyä, eikä koko ajan pidä miettiä, että mikäköhän tutkimus jäi taas tekemättä.

Odotan, että opin paljon kaikkea uutta käytännön lääketieteestä. Viimeiset kaksi ja puoli vuotta ovat olleet melko teoriapainotteisia, ja käytännön harjoittelut ovat jääneet paljon vähemmälle. Nyt klinikassa toivon oppivani esimerkiksi sydämen auskultaation ihan kunnolla niin, että oikeasti pystyn erottamaan ja tunnistamaan kaikki normaalit ja ei-normaalit sydänäänet. Pitää varmaan jo joululomalla hieman harjoitella, sillä ensimmäinen osasto, jonne menen tammikuussa, on juurikin kardiologian osasta (sydänosasto).

Meidän vuosikurssi on jaettu noin 9-10 hengen klinikkaryhmiin, joiden kanssa ollaan yhdessä koko kevät luentoja lukuun ottamatta. Klinikkaryhmän kanssa mennään siis aina samalle osastolle osastoviikkojen aikana, joita kevääseen mahtuu yhteensä 12 viikkoa. Onneksi mun ryhmässä on ihan mukavia ihmisiä, joten keväästä tulee varmasti todella kiva ja opettavainen. Toivon, että klinikassa asiat jäisivät mieleen eri tavalla, kun näkee itse ne potilaat, joilla tietyt vaivat ovat. Nelosen jälkeen saa nimittäin työskennellä sairaalassa lääkärin sijaisena, ja silloin pitäisi ihan oikeasti jo osata jotakin. 1,5 vuotta aikaa siis opetella ja oppia!

Ja nyt päällimmäisenä odotan vain, että mikrobit ja ihminen –kurssi olisi ohi, ja pääsisin sinne klinikkaan (tietty joululoman lomailen sitä ennen todella mielellään ;) )

-Ella

 

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia. 

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Ensimmäinen opiskelijavappu

Ensimmäinen opiskelijavappuni oli kaukana siitä, mitä olin vuosia sen odottanut olevan, mutta toisaalta on vaikeaa kaivata jotain mitä ei ole ennen edes kokenut. Vappu meni mukavasti...

Lue lisää