Pääsispä jo klinikkaan

Otsikko kertoo oleellisen. Meille järjestettiin tällä viikolla infoluento ensi keväästä, siis klinikkaan siirtymisestä. Tiedättekö sen tunteen, kun innostuu jostain asiasta, ja sitten tajuaa, että tätä asiaa täytyy vielä malttaa odottaa jonkin aikaa? Näin mulla kävi; hetken aikaa ehdin jo innostua sairaalaan siirtymisestä, mutta sitten muistin, että mulla on vielä noin puolet mikrobilsan kurssia käymättä. Ei auta kuin jatkaa mikrobien ja virusten opettelua…

Ajattelin kuitenkin kertoa mitä meille kerrottiin klinikka-infossa. Ensi kevään opiskelut tulevat noudattamaan kaavaa: viikko ollaan luennoilla ja sen jälkeen kaksi viikkoa sairaalan osastoilla. Meidän kurssi on jaettu kahdeksaantoista klinikkaryhmään ja tämän ryhmän kanssa ollaan aina yhdessä samalla osastolla viikon ajan. Ensi keväänä opiskellaan sisätauteja, joka tarkoittaa sitä, että osastojaksot tehdään kardiologialla, hematologialla, infektiotaudeilla, gastroenterologialla sekä munuaisosastolla. Lisäksi osa pääsee tekemään yleislääketieteen harjoittelun, kun osa joutuu odottamaan nelosen syksyyn asti. Mun klinikkaryhmällä se on jo keväällä, mikä tarkoittaa että mulla on mahdollisuus tehdä kesällä terveyskeskus-amanuenssuuri, jee!

Saatiin refleksivasarat!

Sen lisäksi, että kahdeksantoista ryhmää jakaantuu eri osastoille, lähtevät osa ryhmistä hajautukseen pois Turusta. Hajautukseen voi joutua/päästä Saloon, Poriin, Vaasaan, Loimaalle ja Uuteenkaupunkiin. Porissa ja Vaasassa on järjestettynä yöpyminen, Salosta ja Loimaalta tullaan päivittäin takaisin Turkuun, ja Uudessakaupungissa olleessaan saa itse päättää kumman vaihtoehdon valitsee.

Lähimetsässä pääsee hyvin pakoon mikrobilsaa

Nyt kun klinikkaan on aikaa vielä hieman yli kuukausi, voi miettiä sitä matkaa, joka tähän pisteeseen on kuljettu. Kun aloitin lääkisopinnot elokuussa 2015, tuntui klinikkaan siirtyminen niin kaukaiselta asialta. Nyt marraskuussa 2017 preklinista vaihetta on jäljellä enää kuukausi, ja kliiniseen vaiheeseen aikaa todella vähän. Niin vähän, että en meinaa käsittää, kuinka nopeasti yli kaksi vuotta on voinut kulua. Enköhän siis jaksa odottaa vielä yhden kuukauden!

-Ella