Grayn anatomia

Syyslomaviikolla (jota me ahkerat lääkisopiskelijat vain seurasimme kirjojen välistä) alkoi meidän syksymme toinen kurssi, TLRT. Kyseessä on siis Tuki- ja Liikuntaelimistön Rakenne ja Toiminta -niminen kurssi. Muutama pitkä luento on pakaralihaksin voimisteltu ja Sobotan (sen kuuluisan anatomian kirjan) kallokuvat alkavat jo olla tuttuja. Vähän liiankin sillä ne alkavat tulla jo uniinikin… En silti valita, ethän vain ymmärrä väärin. On ollut todella siistiä ymmärtää kuinka hieno ja yksityiskohtainen jokainen rakenne pääkopassamme ja selkärangassamme onkaan. Jokaisella pienimmältäkin tuntuvalla reiällä ja uurteella on tärkeä tehtävä ja suuri merkitys kokonaisuudelle. Myös se on yllättänyt, miten yksilöllisiä eroja kertyy ihan jopa lihaksiston tasolla. Aloitusluennolla kaikki jo etsivätkin löytyykö heiltä käsivarrestaan m. palmaris longus. Ah, näitä latinankielisiä nimityksiä on luvassa loppuvuodeksi aima annos!

Harjoitustöiden myötä on vasta kaksi kehomme kokonaisuutta ”hallussa”, ja tuntuu että olen jo nyt oppinut aivan valtavasti -toisaalta paljon on näissäkin vielä opeteltavaa. Siksi onkin hurjaa ajatella että joulu on enää vain puolisentoista kuukauden päässä. Sitä ennenhän on koko kurssi käyty, nimistö muodostunut peruspullaksi ja tenttikin taputeltu. Voiko olla? En kuitenkaan anna ajatuksen stressata, sillä valtavaa urakkaahan tämä tarkoittaa. Asennoidun asiaan pikemminkin kunnioittavalla hämmennyksellä. On melko hienoa että noinkin vähän ajan päästä tulen tietämään jo niin paljon ja ymmärtämään taas enemmän ihmeellisestä kehostamme –lääkärisarjoissa vilahtelevia sanoja unohtamatta.

Ensilumi kävi jo satamassa joten en tiedä pitäisikö toivottaa jotain muuta mutta mennään nyt tällä kalenterin mukaisella: iloista loppusyksyä!

-Anna