Lääketiede  •  24.09.2017

Viimeiset kolme viikkoa lääkiksessä

Viimeinen viikko syyskuuta lähti käyntiin tänään, ja sunnuntaina vaihtuukin jo lokakuu. Mihin aika oikein menee?? Ainakin viimeiset kolme viikkoa on hujahtanut ihan silmissä. Luentoja ei enää viimeiseen kahteen viikkoon ole ollut niin paljon, mutta itsenäistä opiskelua sitäkin enemmän. Lisäksi meillä on ollut oikeasti tosi mielenkiintoisia harkkoja, joista haluan nyt tänään kertoa täällä blogin puolella.

Anamneesinotto oikealta potilaalta

Jep, ensimmäinen potilas tuli kohdattua!! Anamneesi tarkoittaa siis potilaan haastattelemista hänen nykysairaudestaan, aikaisemmista sairauksista, lääkityksestä, sosiaalisista asioista ja niin edelleen. Pääsimme jokainen yksin haastattelemaan juuri meille valikoitunutta potilasta, ja tämän jälkeen meidän tuli kirjoittaa hänestä potilaskertomus. Toisaalta haastattelu oli jännittävä tilanne, mutta toisaalta se sujui kyllä hyvin luonnollisesti. Luulen, että potilastyötä jo tehneenä (heh, tosin lähihoitajan roolissa :D) tämä saattoi tuntua hieman helpommalta. Mielestäni harjoitus oli todella opettavainen, ja jatkossahan anamneeseja tullaan ottamaan jokaiselta hoidettavalta potilaalta, eli tästä oli hyvä aloittaa; sen verran tärkeästä taidosta on kyse. Kotona potilaskertomusta kirjoittaessa tuli kyllä mieleen vielä niin monta asiaa, joista olisi ehkä kannattanut kysyä, mutta olin myös tyytyväinen siihen, miten anamneesinotosta suoriuduin.

Vuorovaikutusharjoitus näyttelijäpotilaan kanssa

Tän harjoituksen tarkoitus oli opetella vuorovaikutusta lääkärinä työskentelemisessä. Jokainen ryhmäläinen sai yksitellen olla lääkäri, jolle valikoitui oma potilastapaus, johon oli aikaa tutustua pari minuuttia. Tämän jälkeen mentiin kutsumaan potilas sisään vastaanottohuoneeseen ja tämän jälkeen yritettiin saada potilaan ongelma ratkaistua, aivan niin kuin oikea lääkärikin toimisi. Potilas ei tässä kuitenkaan ollut ihka oikea potilas, vaan näyttelijä, joka kyllä osasi näytellä tosi hyvin ja teki tilanteesta tosi uskottavan. Samalla kun itse suoritti vastaanottoa lääkärinä, muut ryhmäläiset seurasivat sivusta, mikä toi tilanteeseen vielä extrajännitystä. Tavoitteena oli juurikin vuorovaikutus potilaan kanssa, ei lääketieteellinen hoito, sillä eihän 2,5 vuotta opiskelleilta voi olettaa, että osaisimme ratkoa kaikki tapaukset lääketieteellisesti täysin oikein 😀 Itselleni vailkoitui esimerkiksi muistisairaspotilas, mikä oli mielestäni helppo sen takia, että työskentelin koko kesän vanhainkodissa. Joka tapauksessa todella hyvä harjoitus, ja tästä niin kuin muistakin harjoituksista lähdin taas paljon motivoituneenpana oppimaan lisää.

Infuusioharjoitus

Tässä harkassa opeteltiin laittamaan toisillemme kanyylit, joita pitkin voi sairaalassa sitten laittaa nesteitä tai antaa suonen sisäisiä lääkkeitä. Kanyyli laitetaan yleensä kämmenselässä olevaan suoneen, ja joillekin tämä tekee paljon kipeämpää kuin esimerkiksi laskimoverinäytteenotto kyynärtaipeesta. Lisäksi kanyylin laitto on hieman monimutkaisempaa verrattuna verinäytteenottoon, joten tämän takia jännitin harkkaa hieman etukäteen. Onneksi parillani näkyi suonet todella hyvin, joten kanyylin laitto oli sen takia helpompaa ja onnistuikin ihan hyvin. Tosi asia on kuitenkin se, että lääkärit eivät edes laita kanyyleja, vaan sen tekee sairaanhoitajat. Harkanvetäjä kuitenkin varoitteli meitä, että jos hoitajat eivät saa kanyylia potilaan suoneen, niin he kysyvät apua lääkäriltä, eli meille valikoituu juuri ne kaikista vaikeimmat potilaat. Sinänsä hassua, sillä uskallan väittää, että sairaanhoitajat ovat paljon paljon kokeneempia kanyylin laittajia kuin lääkärit 🙂

Ja sitten kolmeen viikkoon kuului myös ei niin kivojen syväreiden (=opinnäytetyön) tekemistä…

Ihanaa syyskuun viimeistä viikkoa sulle!

-Ella

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia.