Erilaiset opiskelutavat on ehkä aihe, josta riittäisi paljonkin puhuttavaa. Jokainen oppii parhaiten omalla tavallaan, mutta se miten löytää juuri itselleen se paras keino opiskella, saattaa tuottaa osalla ihmisistä paljon päänvaivaa. Itselleni tämä ei ehkä koskaan ole ollut niin suuri ongelma, mutta toisaalta olen aina käyttänyt niin paljon aikaa opiskeluun, että en tiedä, olisiko jollain muulla tekniikalla päässyt samaan tuloksiin mutta lyhyemmässä ajassa. Ajattelinkin tässä postauksessa kertoa hieman omista opiskelu tottumuksistani ja keinoista, jotka olen itse todennut hyväksi. Totta kai nämä asiat soveltuvat niin lääkisopintoihin kuin esimerkiksi biologian lukemiseen pääsykoetta varten.

Olen huomannut, että se miten opiskelen, riippuu myös opiskeltavasta asiasta. En pysty esimerkiksi itse oppimaan asioita samalla tyylillä, jos verrataan pienen nippelitiedon opiskelua tai sitten suurempien kokonaisuuksien ymmärtämistä. Olen listannut alle eri opiskelutapoja, joiden perään olen kirjoittanut itse kokemiani huomioita niistä.

Muistiinpanojen tekeminen. Itse olen lääkisopintojeni aikana tehnyt melko paljon muistiinpanoja. Muistiinpanotkin voivat erota niin paljon tekijöiden välillä, mutta itse olen kokenut, että opin parhaiten, kun kopioin omat merkintäni melko suoraan dioista. En ennen muistiinpanojen tekemistä osaa vielä asiasta paljon mitään, mutta opin siinä samalla, kun teen niitä. Aika harvoin teen niin, että opiskelen asian ensin kunnolla ja vasta sen jälkeen tekisin muistiinpanot ilman, että katsoisin apua kirjasta tai luennosta, sillä olen vain huomannut, että se ei toimi minulle. Suurimmaksi osaksi muistiinpanoni ovat ranskalaisilla viivoilla tehtyjä listauksia, mutta jos kyseessä on jokin suuri asia, josta haluan saada kokonaisvaltaisen kuvan, saatan tehdä ajatuskartan. Muistiinpanoni ovat myös yleensä melko tarkkoja, en siis tee esimerkiksi ajatuskarttoja, joissa asiat on vain kirjoitettu parilla pääsanalla.

Kirjat vs luennot. Olen itse lääkisopintojen aikana lukenut todella vähän kirjoja. Tähän on monta syytä, joista suurin syy on se, että kirjat ovat englanniksi, jonka lukeminen minulla on todella hidasta. Lisäksi minulle ei riitä se, että luen asian läpi kirjasta yksi tai edes kaksi kertaa, joten on melko ymmärrettävää, että aika loppuu kesken, jos meinaa lukea yli 500 sivuisia kirjoja moneen otteeseen. Huh, pelkkä ajatuskin jo hirvittää ;) Olenkin keskittynyt pääasiassa luentojen läpi käymiseen, ja se on riittänyt todella hyvin. Vaikka luennoitsijat kovasti ovat painottaneetkin kirjojen lukemisen tärkeyttä, on tosi asia kuitenkin se, että luennon tekijät ovat koonneet dioihin kaiken sen, mitä he itse pitävät tärkeänä ja näin luultavimmin kysyvät niitä myös tenteissä. Minulla on luennolla tietokone mukana, ja kirjoitan suoraan dioihin muistiinpanoja luennoitsijan puheesta. Kotona teen vielä yliviivauksia ja merkintöjä luentoihin. 

Omien kysymysten tekeminen. Olen nyt suunnilleen vuoden opiskellut myös niin, että kirjoitan koneelle itselleni koekysymyksiä, joihin etsin sitten vastaukset. Kysymykset vaihtelevat esseistä pieniin yksityiskohtaisiin kysymyksiin, enkä välttämättä osaa vastausta edes siinä vaiheessa, kun kirjoitan kysymyksen. Idea onkin se, että samalla kun etsin vastauksia kysymyksiin opin uutta, ja sitten säännöllisin väliajoin käyn kysymyksiä läpi ja yritän miettiä niihin vastauksia. Minulle on ainakin toiminut tämä tekniikka todella hyvin ja se on myös itselleni mieluinen tapa opiskella.

Pelkkä luennoilla kuunteleminen. Olen todennut, että ei toimi minulle. En jaksa vain istua ja kuunnella kahta tuntia putkeen, ja silloin keskittymiseni herpaantuu ja ajatukseni ovat aivan jossain muualla kuin missä niiden pitäisi olla. Kuten jo sanoin, minulla on aina tietokone mukana, ja vaikka en siihen niin paljon muistiinpanoja tekisikään, niin minua auttaa ainakin, että saan seurata luentoa siitä, ja kenties tehdä edes jotain pieniä yliviivauksia dioihin.

Erilaisten pelien tekeminen. Toimii, jos kyseessä on pieniä opeteltavia asioita ja paljon. Esimerkiksi anatomiaa lukiessani saatoin tehdä pieniä lappusia, joiden toiselle puolelle kirjoitin kysymyksen/asian, ja toisella puolella siihen vastauksen.

Kavereiden kanssa lukeminen/kertaaminen. Tämä voi olla hyödyllistä ja opettavaista, sillä usein toinen on tajunnut jonkun asian paremmin kuin itse. Lisäksi yhdessä pohdittuna asiat saattavat jäädä myös helpommin mieleen. MUTTA ongelmana on se, että tykkään lukea mieluummin yksin kuin porukassa, joten siksi en ole lukupiireilyä oikein harrastanut. Suosittelen kuitenkin niille, jotka sen kokevat mielekkääksi.

Siinä oli tärkeimmät opiskelutekniikkani. Omasta opiskelusta sanoisin vielä sen verran, että minulle kertaaminen on kaikkein tärkeintä. Käyn siis luetut asiat läpi monta monta kertaa ja vasta näin ne jäävät mieleeni. Toivottavasti teillä kaikilla lukijoilla on myös löytynyt se oma tapa opiskella, tai jos ei ole toivottavasti tästä kirjoituksesta oli kenties jotain apua.

Ihanaa joulun odotusta!

-Ella

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia. 

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Ensimmäinen opiskelijavappu

Ensimmäinen opiskelijavappuni oli kaukana siitä, mitä olin vuosia sen odottanut olevan, mutta toisaalta on vaikeaa kaivata jotain mitä ei ole ennen edes kokenut. Vappu meni mukavasti...

Lue lisää