Terve!

Olen palannut takaisin Kuopioon lomilta Etelä-Suomesta. Oli mahtavaa käydä kotikulmilla ja tavata paljon vanhoja kavereita. Kuten jo aiemmin bloggasinkin, vietin aikaa paitsi vanhemmilla, myös pitkälti kavereiden luona ja heidän kanssaan. Nyt päätin tulla jo viikkoa ennen koulun alkua takaisin Kuopioon vähän rauhoittumaan ja ottamaan omaa aikaa. Olen kuitenkin tottunut jo pidempään asumaan yksin, ja vaikka jatkuva sosiaalisuus onkin mukavaa, on osa lomasta silti mukavaa viettää omissa oloissaan :) Nyt olen muun muassa siivonnut kotia, harjoitellut ruuanlaittoa, lukenut läksyksi saamaani Muistisairaudet-kirjaa ja katsonut leffoja. Löysin netistä tänään mahtavan katkarapupastan ohjeen, kävin ostamassa tarpeet ja kokkasin, ja tulipa taivaallisen hyvää! ;) Kaipa tässä jotain muutakin mukavaa vielä keksii ennen koulun alkua…

Odotan koulun alkua tietysti positiivisella mielellä, mutta kuitenkin pienellä epävarmuudella. Kevät alkaa nimittäin kuukauden pituisella dissektiokurssilla, mikä tarkoittaa käytännössä ruumiinavauksia. Niitä tehdään joka päivä muutaman tunnin ajan. Dissektiosaliin ollaan päästy jo tutustumaan anatomian harjoitustöiden yhteydessä, jolloin leikkasimme eläinten sisälmyksiä: lehmän polvea sekä sian sydäntä, silmää ja munuaista. Jotkut olivat kuulemma voineet pahoin jo tuostakin (itse en reagoinut millään erityisellä tavalla), mahtaako sitten ihmisiä dissekoitaessa salista kuulua pyörtymisen kopsahduksia? Se jää nähtäväksi, kuten myös se, pettävätkö omatkin ”rautahermoni”… En usko sentään pyörtyväni, mutta pahoinvointia saattaa tietysti ilmetä. Tosiasia kuitenkin on, että kaikkeen tottuu, niin varmasti myös dissekointiin ja ihmisruumiin – niin kuolleen kuin elävänkin – leikkelyyn. Siitä kai lääkärikoulutuksessa osin on myös kyse? :) Uskon myös, että dissektiokurssi on sijoitettu tarkoituksella näin alkuvaiheeseen lääkärikoulutusta. Jos jollakulla ilmenee dissektioiden yhteydessä ylipääsemättömiä vaikeuksia, kannattaa hänen luultavasti harkita vakavasti koulutuksen jatkamista ylipäätään.

Olen alkanut harkita siirron hakemista Helsingin lääkikseen. Olen kuitenkin Etelä-Suomesta kotoisin, ja on selvää, että siellä suunnalla viihdyn parhaiten… Nytkin etelässä käydessäni tunsin kirjaimellisesti käyväni kotona. Kuopio tuntuu eteläsuomalaisen mielestä auttamatta hiukan syrjäiseltä paikalta. Opiskella täällä tietysti voi, mutten usko jääväni opiskelujen jälkeen pysyvästi näille korkeuksille. Siirron saa kuitenkin tavallisesti vain, jos joku helsinkiläinen samassa vaiheessa oleva lääketieteen opiskelija on halukas vaihtamaan opiskelupaikkaa päittäin :D Jokainen voi arvata, millaisella todennäköisyydellä sellainen henkilö löytyy…  Sama käytäntö lienee muissakin Suomen lääkiksissä. Aion kuitenkin tiedustella asiaa Helsingistä sekä mahdollisesti myös muista lääkiksistä. Joka tapauksessa, vaikka yritys onnistuisikin, uuteen paikkaan siirtyminen tulisi ajankohtaiseksi vasta ensi syksynä.

Piakkoin lisää kuulumisia Kuopiosta! Onnekasta uutta vuotta 2011! :)

Annika

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Ensimmäinen opiskelijavappu

Ensimmäinen opiskelijavappuni oli kaukana siitä, mitä olin vuosia sen odottanut olevan, mutta toisaalta on vaikeaa kaivata jotain mitä ei ole ennen edes kokenut. Vappu meni mukavasti...

Lue lisää