Ciao!

Viikot ne vaan kuluu toinen toistaan nopeemmin, tuntuu että vastahan sitä itse aloitti lääkiksen ja nyt jo viedäään preklinikan viimeistä neljännestä!Lääkisopiskeluhan koostuu niin sanotusta prekliinisestä ja kliinisestä vaiheesta, edellinen kestää ensimmäiset 2 vuotta (niin kutsuttua teorian opiskelua eli kirjastossa istumista..:D) ja jälkimmäinen taas aina kolmannesta kuudenteen asti.Hassua, että aloittaessani opinnot ajattelin, että pari vuotta on pitkä aika, mutta kun nyt kelaan muistoja mielessäni ensimmäiseen vuoteen niin ne tuntuvat kuin eiliseltä.

No muistelot sikseen, tällä hetkellä olen siis tutustumassa hengityselimistöön ja viikkomme alkoi juurikin keuhkojen ja sydämen dissektiolla (dissektiolla tarkoitetaan ruumiinavausta, lääkiksessä pääsee siis näkemään miltä kaikki elimet todellisuudessa näyttävät).Se auttaa myös ainakin minua hahmottamaan elimiä paljon paremmin kuin kuvastoja katsellessa.Meillä oli viime vuonna ensimmäinen dissektio, olin lähes kauhunsekaisissa tunnelmissa, mitenhän minä selviän: pyörrynkö, oksennanko vai lamaannunko?Onneksi selvisin kuitenkin kohtuullisesti, vaikka aika ajoin saikin keskittyä varpaiden heilutteluun oikein olan takaa.. :)

Mutta tämän viikon projekti on siis ollut tutustua hengityselimistön anatomiaan ja fysiologiaan, ensi viikolla pääsemmekin mittailemaan toistemme hengitystilavuuksia (ja nopeuksia yms.) spirometria-harjoitustyössä.Yksi preklinikan parhaasta annista on kyllä kurssityömme, niistä saa aina pienen kosketuksen käytäntöön, kun saa harjoitella laittamaan kanyylia, ottamaan verinäytteen (tosin vasta sormesta :D), mittaamaan verenpainetta, kuuntelemaan keuhkoja ja niin edelleen.Ensi vuonna klinikan alkaessa päästäänkin sitten jo ihan kunnolla käytännön makuun  – sitä odotellessa!! :)  Vaikka teorian opiskelu toisinaan puuduttaakin (ne ikuiset tunnit kirjastossa kun tuntuu, että seinät kaatuu päälle :D), niin käyhän se toisaalta järkeen, että jotain on osattavakin kohdatessa potilaita ensimmäisen kerran..

Toinen tämän viikon ohjelmanumero oli kasvaminen lääkäriksi -kurssi, jossa harjoittelimme vastaanottotilanteita, kukin sai vuorollaan pukea valkoisen takin päälleen ja leikkiä lääkäriä kurssikavereiden esittäessä potilasta.Se vasta oli hauskaa, vaikka vähän kuumottavaa, kun kliinisten taitojen opiskelu on vasta edessäpäin.Mutta harjoitusten tarkoitus onkin mitata enemmän potilaan tunteiden kohtaamista sekä kontaktia potilaaseen – ei ole siis (onneksi) tärkeää, minkä diagnoosin ”leikki”potilaalleensa antaa, vaan miten vastaanoton saa vietyä alusta loppuun.Muutaman viikon kuluttua käymme saman harjoituksen uudelleen, jolloin meille tulee ammattinäyttelijät potilaiksi. APUA :D se vasta jännittää, kurssikavereiden kanssa harjoittelu on rennompaa kun kaikki ovat tuttuja..mutta kai siitä selviää, right!? :D Mutta tästä lisää, kun h-hetki lähestyy, blogihan on mitä mainioin paikka purkaa jännitystä..:)

 

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Ensimmäinen opiskelijavappu

Ensimmäinen opiskelijavappuni oli kaukana siitä, mitä olin vuosia sen odottanut olevan, mutta toisaalta on vaikeaa kaivata jotain mitä ei ole ennen edes kokenut. Vappu meni mukavasti...

Lue lisää