Tämänviikkoinen lääketieteen ilosanoman julistus tulee täältä sakean lumipyryn keskeltä! Luvassa on ainakin juttua seminaareista ja piipahdetaan myös pikaisesti lääkispolitiikan puolelle, muttei kuitenkaan niin syvällisesti, että saisin jonkun käännytettyä vahingossa valtio-opin pariin!

Uskoisin, että valtakunnan ykkösjoulukuusi on vielä tukevasti pystyssä Tuomiokirkon edessä tuiskusta huolimatta, vaikka en siitä ohi tänään pyöräillytkään. Kyllä, jonkun ihme sisuuntumisen johdosta päätin taittaa klo 8 aamulla matkani Medisiinalle pyörällä, mikä olikin pieni haaste sinänsä, sillä lähes koko matka oli mukavasti vastatuuleen ja tasapaino oli koetuksella lumikinosten keskellä. Mutta mitäpä sitä ei pikkumedisiinari tekisi luennolle saapumisen eteen…

Palataan kuitenkin kronologian vuoksi vielä alkuviikkoon. Maanantaina oli vuorossa TLRT:n toinen ja samalla viimeinen itsearviotentti ennen ensi viikon lopputenttiharjoitusta ja tasan kahden viikon päästä olevaa lopputenttiä. Kaksi viikkoa siis aikaa opiskella anatomiaa ja samalla pitäisi valmistautua myös ensi viikon latinan tenttiin. Lääketieteen latina on siis tiedekunnassamme tarjottu ensimmäinen valinnaiskurssi, muistaakseni 2 opintopisteen laajuinen katsaus latinan kielioppiin ja lääketieteellisen terminologian muodostumiseen. Kurssin 10. ja viimeinen luento oli tiistaina, ja läpi käytiin lähinnä tulevan tentin rakennetta. Myönnetään, itselläni koko latinan kurssi meni hieman luentoja skippaillessa, sillä lukiossa pitkän latinan lukeneena huomasin nopeasti peruskieliopin uudelleenopettelun olevan ensinäkin hieman pitkästyttävää ja toiseksi keksin noiden kolmen tunnin sessioiden päälle aina jotain paremmalta kuulostavaa tekemistä aina anatomian opiskelusta kynsihoidossa istumiseen. Nyt olisi joka tapauksessa tarkoitus viikonlopun aikana kerrata itsekin latinan kiemurat keskiviikon tenttiä varten.

Tällä viikolla ei luentoja ole ollut montakaan johtuen tentin lähenemisestä. Lisäksi hermotusongelma-harjoitustyöt ovat pyörähtäneet osalla jo käyntiin, joten niihinkin on ollut syytä valmistautua samoin kuin ensi viikon TLRT-seminaareihin. Taisinkin ehkä aiemmin mainita oman ryhmämme esityksen n. axillariksesta olevan jo hyvin pureskeltuna ja powerpointattuna. Itse en joudu edes stressaamaan aiheen esittelystä muulle kurssille, sillä olin lähinnä yksi materiaalin kerääjistä. Tällä viikolla kasasimme esityksen myös hermotusongelma-harkkaan n. radialiksesta parini kanssa. Jos viikonloppuna jää aikaa, tulen luultavasti parantelemaan esitystä vielä vähän, mutta toisaalta kyse on ehkä pikemminkin makuasioista, lisätäkö pari kuvaa mukaan vai ei. Toisaalta, mitä informatiivisempi esitys, sen parempi muille opiskelijoille.

Tänään lumimyrskyssä koululle suunnistaminen oli luennon lisäksi muutenkin kannattavaa, sillä vietimme mielenkiintoiset kolme tuntia juonneseminaarissa, jossa kävimme pienryhmässä läpi syksyn aikana koettua ja nähtyä. Seminaarinimensä mukaisesti tämä tilaisuus oli toisaalta myös pakollista opetusta, joten samapa se, tuiskuttiko ulkona tuulennopeudella 2 vai 8 m/s, paikalle oli selviydyttävä joka tapauksessa. (Tuulennopeudesta puheen ollen, hieman sääliviä hymähtelyjä aiheutti tänään se, kun mietimme muutamia kurssikavereitamme luonnontieteilijöiden jouluristeilyllä Turusta Tukholmaan ja takaisin, missä jonkun lähteen mukaan tuulta on merellä saatu jopa 18 m/s. Toivotaan, että ainakin buranahaalariset ovat pitäneet pintansa laivan keinunnasta huolimatta!)  Seminaarissa jokainen siis esitteli oman anatomisen tapausselostuksen ja lopuksi saimme paikanpäälle vielä fysioterapeutin, joka esitteli rohkean vapaaehtoisen avustuksella selän oikeaoppista tutkimista. Taas saatiin osoitus mahtavasta kollegiaalisuudesta, kun vapaaehtoinen boksereissaan suoritti eteenpäin kumarruksia ja sivulletaivutuksia muiden havainnoidessa selän mahdollisia puolieroja!

Tällaista jännää siis tällä viikolla lääkiksessä. Jos viime viikonloppuun vielä palataan Suomen Medisiinariliiton syyskokouksen johdosta, voin sanoa, että hallitusvieraiden majoittaminen sujui todella hyvissä merkeissä! Uskon, että he viihtyivät Turussa hyvin ja saivat kokoustettua varsin onnistuneesti. Täytyypä itsekin harkita, jos lähtisi liittotoimintaan mukaan jossain vaiheessa opiskelujen edetessä. Ainakin kollegamajoitusta aion ehdottomasti jatkaa, jos ja kun tarvetta tulevaisuudessa ilmenee. Toinen vaikuttamiskanava olisi tarjolla ensi viikolla, kun LL-SOS -työryhmä kokoontuu pohtimaan ensi syksynä suurenevan kurssikoon haittoja ja mahdollisuuksia. Kutsusähköpostissa oli mukana mielestäni aika onnistunut ote tulevasta Booster-numerosta eli kandiseuramme lehdestä: ”Sisäänottomäärä nostetaan keväällä 153:een ja paniikki yltyy, vai yltyykö? Kriisissä piilee nimittäin mahdollisuus muutokseen ja tiedekunnassamme vallitsee vahva halu kääntää tilanne eduksemme: opetuksen laadun parantamiseksi. Onko se mahdollista ja jos on, miten? ” Suurenevista sisäänottomääristä voi olla tietty montaa mieltä, mutta luulen vahvasti, että monet lääketieteenopiskelijat kokevat tilanteen lähtökohtaisesti hankalana nimenomaan uusien opiskelijoiden ja tulevaisuudessa potilaidenkin kannalta, kun yksilöllinen opetus vähenee entisestään ja nuoret lääkärit joutuvat entistä epävarmempina terveyskeskuksiin. Tämän vuoksi onkin mahtavaa, että ainakin omassa tiedekunnassamme asia otetaan vakavasti ja tuleviin haasteisiin halutaan varautua hyvin etukäteen! Jos jotakuta kiinnostaa lukea lisää asiasta Suomen Medisiinariliiton näkökulmasta, kehotan tutustumaan mm. SML:n viralliseen kannanottoon aiheesta tai vierailemaan liiton nettisivuilla.

Poliittissävytteisiin tunnelmiin onkin ehkä hyvä lopetella tältä erää! Tarkoitus ei ole missään nimessä luoda ahdistusta tuleville lääkisopiskelijoille, ja voin vakuuttaa, että ainakin Turussa ja toivottavasti muuallakin tehdään nyt työtä sen eteen, että teillä olisi ensi syksynä tarjolla edelleen laadukasta opetusta ryhmäkokojen kasvaessakin. Kun sisälle vain ensin pääsette, niin kyllä teistä sen jälkeen huolta pidetään! Jaksamista siis jokaiselle lukemisiin pimeistä illoista ja kylmistä tuulista huolimatta!

Maria

N. axillaris ja n. radialis: hartijapunoksesta lähteviä yläraajan hermoja, juonneseminaari: juonneopetuksen eli terveyskeskusvierailujen yhteenvetotapaaminen, LL-SOS: laajennettua LL-sisäänottoa suunnitteleva työryhmä.  

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Seuraava askel

Tulokset ensimmäisestä vaiheesta tulivat. Onnittelut kaikille, jotka pääsitte toiseen vaiheeseen, voitte olla ylpeitä itsestänne. Jatkakaa opiskelua toiseen vaiheeseen, mutta...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää