Täällä sitä nyt sitten kirjoitellaan viimeiset kuulumiset vuodelta 2012, joka on varmasti ollut yksi elämäni parhaista, ellei jopa se paras. Enkä kiistä, etteikö lääkiksellä olisi tässä osuutta asiaan, mutta niinhän ne tutorit ykkösille mainostavat: fetusvuottasi et  tule unohtamaan koskaan!

Nyt on siis vihdoin ykkösvuoden ensimmäinen puolikas eli C1 aseteltu tukevasti pulkkaan ja työnnetty vinhaa vauhtia pulkkamäkeä alas. Pienen kitkakertoimen ja hyvän hankikerroksen vuoksi tuo pulkka liukui kevyillä miinuslinsseillä vahvistetun näkökenttänikin ulkopuolelle jäädessäni tähystelemään mäen päältä pulkan perään.  Kun seisoin siinä tumput taskuissa, en voinut olla pohdiskelematta viimeistä puolta vuotta ja kaikkea, mitä minulle muistoksi oli siitä jäänyt. Mielenkiintoiset opiskelut, elämäni tuleva sisältö, oli alkanut – olin päässyt lääketieteen maailmaan. Olin saanut mahtavia ystäviä omalta ja vanhemmilta kursseilta, jotain, josta olen ehkä vielä onnellisempi. Olen vihdoin alkanut konkreettisesti ymmärtää, mitä lääkiksen kollegiaalisuus, tuo valkotakkien upea piirre, tarkoittaa.

Jos kirjoittaisin tästä samasta aiheesta vuoden kuluttua, olisi minulla varmasti vielä paljon syvempi näkemys siitä, mitä kaikkea opiskelu lääkiksessä tarkoittaa. Sitä ennen voin kuitenkin ylpeänä todeta siirtyneeni nauttimaan uuden lukukauden eli C2:n tarjoamista haasteista. Joululomani alkoi siis perjantaina TLRT:n eli tuki- ja liikuntaelimistön rakenne ja toiminta –kurssin tentin jälkeen. Itse tentti aiheutti varmasti itse kullekin harmaita hiuksia ihan vain senkin puolesta, että jos valitsit 3-9 vaihtoehdon joukosta sen väärän, tupsahti tilille miinuspiste. Vaihtoehtosarjan viimeinen kohta oli kuitenkin aina nolla pistettä antava ”en tiedä”. Ehkä tämän logiikan takana piilee opetus siitä, että lääkärin olisi osattava myöntää, milloin ei todellakaan tiedä jotain. Potilastyössä illuusio omasta osaamisesta voi osoittautua hyvinkin vaaralliseksi, jos ei ymmärrä pyytää ajoissa apua kollegalta. Tentissäkin olisi siis ollut järkevämpää pelata ns. varman päälle ja valita en tiedä –linja kuin lähteä veikkaamaan. Fiilis tentin jälkeen oli jotain ”ihan jees” –luokkaa eli hyvillä mielin sille lomalle joka tapauksessa lähdettiin!

Nyt onkin hieman haikeat viikot edessä, sillä oikeastaan kaikki opiskelukaverit, joiden kanssa olen ollut enemmän tekemisissä, lähtivät jouluksi kotipuoleen, kun taas itse jään turkulaisena tänne. Toisaalta odotan sitäkin, että saan tehdä rauhassa omia juttujani ja nauttia lomaviikoista juuri niin kuin haluan. Toivoisinkin, että kaikki valintakokeeseen valmistautuvat muistaisivat nyt myös antaa itselleen aikaa lomailla rauhassa ja hyvällä omallatunnolla. Taisin saarnata tästä jo viime kirjoituksessa, joten säästän nyt näppäimistöä vähän ja jätän niiden mietteiden toistamisen väliin. Sen kuitenkin sanon, että toivon jokaiselle oikein hyvää ja rauhallista joulua sekä mahtavaa uutta vuotta! Vaikkette oikeita uudenvuodenlupauksia tekisikään, asennoitukaa tammikuulle hyvillä mielin lukemisia ajatellen, sillä tuleva kevät tulee varmasti vaatimaan mutta myös antamaan paljon, toivottavasti sitten itse opiskelupaikan muodossa syksyllä. Itse palailen tsemppaamaan teitä parhaani mukaan tammikuussa, kun omat opinnot taas jatkuvat! Uusi vuosi ja uudet kujeet!

Oikein huippua lomaa siis kaikille!

Maria

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Ensimmäinen opiskelijavappu

Ensimmäinen opiskelijavappuni oli kaukana siitä, mitä olin vuosia sen odottanut olevan, mutta toisaalta on vaikeaa kaivata jotain mitä ei ole ennen edes kokenut. Vappu meni mukavasti...

Lue lisää