Tänään oli uskomattoman siistiä olla seuraamassa poliklinikkatoimintaa TYKSissä eli Turun yliopistollisessa keskussairaalassa! Puhuinkin tästä verenpaineenmittauspäivästä jo viime kirjoituksessa, mutta nyt tulee enemmän juttua siitä ja vähän muustakin.

Tällä viikolla oli siis ensinäkin lääketieteellisen biokemian ja molekyylilääketieteen lopputentti ja fiilis siitä on ihan kohtalainen. Ehkä tentissä kysyttävät asiat olivat hieman odotetun vastaisia, mutta eipä ole ensimmäinen kerta, kun on ahkerasti lukenut ja opetellut jotain luennoitsijan painottamaa tuiki tärkeää asiaa, mutta josta ei sitten tadaa olekaan kysytty paljon mitään… No, tähän voin ehkä todeta vain, että näin se elämä menee. Jonkun tentin yhteydessä pari kurssikaveria taisikin vitsailla jotain siihen suuntaan, että tenteissä ei vahingossakaan kysytä mitään sellaista, jonka opiskelijat saattaisivat jopa tietää. Ihan näin pessimististä (tai realistista?) asennetta ei itselleni ole, sillä uskon vahvasti siihen, että kovan työn ja opiskelun takana lymyää myös onnistuminen opinnoissa, eikä sitä pelkästään tentteihin tietenkään opiskella, vaan elämää ja tulevaa ammattia varten. Vaikka välillä ihmisten tenttimenestys voikin kyllä vaikuttaa suhteellisen mielivaltaiselta…

Eilen meillä oli uuteen VHN- eli verenkierto, hengitys ja nestetasapaino –opintojaksoon liittyvä aivovammaseminaari, jossa käsiteltiin erittäin mielenkiintoisesti aivovammoja ja niiden syntyä onnettomuustilanteissa. Vetäjinä meillä oli todella mahtavat ammattilaiset viereisestä rakennuksesta, mm. TYKSin anestesiologi ja neurokirurgiaan erikoistuva lääkäri. Nelituntisen seminaarin aikana käytiin läpi aivovammojen vammamekanismeja ja miten onnettomuustilanteessa, kuten autokolareissa, on toimittava. Aivovammaseminaari nivoutuu yhteen siis VHN:n ensiapukokonaisuuden kanssa, johon sisältyy mm. erillinen ensiapupäivä AMK:lla myöhemmin opintojakson aikana. Täytyy vielä erikseen mainita, että tunnelma seminaarissa oli ainakin itseäni erityisesti kiinnostavan aiheen lisäksi todella innostava ja rento. Mielestäni oli hienoa kuunnella pedagogisesti mukaansatempaavaa opetusta ja kokea lämminhenkistä kollegiaalisuutta opiskelijoita kohtaan vetäjien tasolta. Päivän aikana saatiin nauraa muutamille vitseillekin, joista yksi syntyi, kun lääkäri kysyi yleisesti, miksi kutsutaan sellaista tilaa, jossa ihminen ei muista esim. omaa nimeään tai päivämäärää. Eräs (nais)opiskelija vastasikin tähän melko suoraan, että mies. Toivottavasti ette pahastu, jos myönnän, että nauroin tuota itsekin tovin. Hehe.

Palatakseni nyt TYKSin seikkailuihini. En ole hirveästi kyseisessä sairaalassa oleskellutkaan ainakaan nyt opiskelujen aikana, vaikka Medisiinalta onkin suora tunneliyhteys TYKSin eri sairaaloihin – muinoin satuin tietty syntymään samaisessa sairaalassa ja onpahan siellä joskus tullut toivuttua autokolaristakin – mutta muuten TYKSin mystiikka on rajoittunut ”Isona menen TYKSiin töihin!” – haalarimerkkiini. Tänään tosiaan pääsin sisätautien poliklinikalle seuraamaan vastaanottoa yhdessä hoitoalan opiskelijan kanssa tarkoituksena mitata verenpaineita aina tilaisuuden tullessa. Käytännön puoli menikin oikein mallikkaasti: automaattimittarin kanssa yhteneväisin saamani arvo auskultoimalla eli elohopeamittarilla oli 130/77, kun automaattimittari antoi lukemat 127/77. Olin siis suhteellisen tyytyväinen. Päivän aikana näki ja kuuli taas paljon kaikenlaista ns. hiljaista tietoa, jota ei välttämättä oppikirjoissa lue. Siksi pidän näitä luentosalin ulkopuolisia pyrähdyksiä erittäinkin antoisina ja opettavaisina. Lääkäri, jonka vastaanottoa seurasin, oli myös hyvin mielellään kertomassa lisätietoa ja valaisemassa kunkin tapauksen taustalla olevia seikkoja. Itsetuntoa ja semipro-fiilistä nostatti myös taasen se, että sai vetää valkotakin päälle ja kuljeskella stetarit kaulalla pitkin sairaalan käytäviä – pienet mutta arvokkaat lääkisopiskelijan onnenhetket. Myös tutustuminen sairaanhoitajaopiskelijaan oli mukava lisä, sillä osa päivän tarkoitusta oli nimenomaan perehtyä myös ammatilliseen yhteistyöhön eli käytännössä lääkäri-hoitaja –parin toimintaan. Ainakin itse koen, että on hienoa saada kontakteja tuleviin sairaanhoitajiin ja luoda molemminpuolisesti toisten työtä kunnioittava ilmapiiri heti opiskelujen alussa. Ei siitä potilaalle ainakaan haittaa tule olemaan…

Huomenna olisi tarkoitus mennä tuutoroimaan jälleen valmennuskurssille kurssikokeen yhteydessä. Tällä kertaa saan myös kurssilaisten toisen harjoituskokeen biologian tehtävät tarkistettavaksi, mitä odotan myös innolla. Hyvin mielenkiintoista nähdä, moniko on jo päässyt bilsassa hyvälle lukumallille – itselläni biologian lukemisen aloitus venyi vuosi sitten muistaakseni maaliskuuhun, mutta sitä luettiinkin sitten sen jälkeen innolla, erityisesti ihmisbiologiaa, jostain kumman syystä. Tsemppiä kaikille valmistautujille erityisesti myös ekologian opetteluun, joka saattaa tuntua näin ensi alkuun hiukan toisarvoiselta ihmisbilsan ja solutason ilmiöiden rinnalla. Sanoisin, että senkin opettelu kuitenkin kannattaa, eikä ns. helppoja pisteitä todellakaan kannata jättää ottamatta vain sen vuoksi, ettei kevään aikana yksinkertaisesti huvittanut avata sitä bilsa kolmosen kirjaa… Niillekin pisteille siellä valintakokeessa todellakin riittää ottajia, eli ei kannata antaa siinä suhteessa etumatkaa ”kilpailijoihin”.

Selvä homma, siinä taisi olla kaikki tältä viikoilta, toivottavasti kaikilla on tiedossa edes jollain tasolla rentouttava ja aurinkoinen, keväistyvä viikonloppu, ja omille ihanille kurssilaisilleni toivotan vielä erikseen menestystä ja oivalluksia huomiseen harjoituskokeeseen!

Maria

 

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

Lääkishaun aikataulutus

Olen monesti kuullut, kuinka pääsykokeeseen valmistautumista rinnastetaan maratoniin. Vertauksessa on perää, sillä kuten maratonissa myös pääsykoeluvussa on osattava...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

Palautuminen ja tauottaminen

Pääsykoevalmistautuminen lääketieelliseen on kovan urakan takana ja vaatii paljon toistoja sekä pitkäjänteisyyttä. Asioiden kertaamisella sekä tehtävien...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Joululoma

Nyt reilun viikon joululomalla olleena ajattelin tulla muistuttamaan levon tärkeydestä. En usko, että siitä voi puhua tarpeeksi tällaisissa urakoissa. Voin suoraan myöntää...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Syksyn viimeiset tentit ja joululoma

Jotenkin se pitkä ja rankka syksy tuli ja meni, ja nyt ollaan jo joululomalla. Pakko myöntää, että vaikka viimeinen jakso olikin mielenkiintoinen ja todella hyödyllinen, oli...

Lue lisää