Heippa vaan taas kaikille! En olisi varmaankaan saanut keksittyä yhtään masentavampaa otsikkoa toisen lääkisvuoden alkupostaukseen, mutta mennään nyt sillä, kun se on aiheena ajankohtainen.

Ensinnäkin onnittelut uusille kollegoille niin täällä Turussa kuin muissakin lääkiksissä! Tuttuja kasvoja viime vuoden valmennuskursseilta on näkynyt elokuun alusta lähtien Medisiinalla, ja ilahduttavan monet ovat tulleet moikkailemaan vanhaa tuutoriaan! Tuntui, että ihan hämmästyttävän moni tuutoroitavistani pääsi sisään Turkuun, kun katsoin kesällä ensi kertaa nimilistaa läpi. Olo oli toden totta ylpeä heidän saavutuksistaan! Tulen tänäkin vuonna tuutoriksi Valmennuskeskuksen Turun kursseille, joten toivottavasti saadaan ensi vuoden fetuksiksi taas joukko tuttuja naamoja! Tuutoroinnista kertoilen varmasti enemmän sitten, kun sen aika koittaa.

Mitä nyt sitten kuuluu C. Elegansin eli Turun lääkiksen toisen vuosikurssin syksyyn? Opiskelumme alkoi jo elokuun alussa Hermoston rakenne ja toiminta – opintojaksolla (HRT), jonka tentin suoritimme viikko sitten. Tuloksia odotellessa käyntiin on pyörähtänyt jo kauan odotettu Anatominen ruumiinavaus (AR), jossa nimensä mukaisesti tarkoitus on tutustua perus ”kirja-anatomian” ohella myös niihin lääketieteelle testamentattuihin vainajiin. Koska meitä on useaan otteeseen varoitettu vaitiolovelvollisuuden monista kiemuroista, en usko voivani paljastaa itse avauksista sen enempää – muuta kuin että yhdessä olen jo ollut, ja viisi olisi vielä ilmoittautumislistan mukaan tämän vajaan kuukauden aikana edessä. Huomisen dissektion aiheena on plexus brachialis eli hartiapunos, ja tämä ilta kuluukin rattoisasti hartian seudun anatomiaa kertaillessa.

Syy, miksi tämä AR-kurssi jää varmasti kaikkien opiskelijoiden mieleen, on kuoleman kohtaaminen, kuten jo otsikossakin mainitsin. Itse olin tilanteessa, jossa näin todellakin ensi kertaa kuolleen ihmisen vajaa viikko sitten avaussalissa kurssin alkuperehdytyksessä. Opintojakson alkuun oli sijoitettu erityinen Kuoleman kohtaaminen – seminaari, jossa aiheesta kertomassa oli mm. vanhempia opiskelijoita sekä opettajiamme. Kuoleman kohtaamista, tuota monille siihen saakka uutta asiaa, käsiteltiin niin käytännön seikoista kuin eettisistä ulottuvuuksista lähtien. Itse olen aina suhtautunut koko asiaan varsin neutraalisti, mutta uskon, että monelle tuo seminaari toi varmuutta kohdata omat, ehkä odottamattomatkin, reaktiot täysin uudenlaisessa tilanteessa avaussalissa. En usko, että alussa olisi syytä olettaa kaikkien marssivan innoissaan kaavut päällä saliin, sillä totta kai tällaiseen tilanteeseen saattaa liittyä monella hämmennystä ja pelkoakin. Tärkeintä on, että niitä pyrittiin seminaarin muodossa aktiivisesti poistamaan kertomalla, mistä kurssissa todella on kyse, miten vainajat käyttöömme päätyvät ja mitä tehdä, jos asia alkaa vaivata mieltä enemmänkin.

Sinällään tämä AR-kurssi on kuin uusintaotos viime vuoden TLRT:stä eli Tuki- ja liikuntaelimistön rakenne ja toiminta – opintojaksosta, jonka kimppuun fetukset pääsevät omalla tahollaan käsittääkseni pian. Asiat sinällään ovat siis tuttuja, ja kertailulla pääsee jo melko pitkälle. Itselläni tarkoitus olisi kertauksen lisäksi opetella myös joukko niitä asioita, jotka mielestäni jäivät viime vuoden tiimellyksessä liian vähälle huomiolle. Enemmän saamme myös luonnollisesti tietoa anatomian sovelluksista erilaisten vammojen muodossa, joten uuttakin asiaa totta kai tulee tällä kurssilla. Kyllästymään tuskin siis pääsee!

Rankan opiskelun ohella Turun lääkiksessä osataan viettää myös laatuaikaa, ja tänäkin syksynä tapahtumia on varmasti tarjolla jälleen hyvään malliin. Mainitsemisen arvoiset, myös tulevissa postauksissa varmasti esiintyvät, spektaakkelit ovat perinteiset kurssibileet, joista ensimmäiset, Kirran eli kirurgian kurssin bileet, ovat jo parin viikon päästä, lisäksi tulossa ovat myös ainakin Viinitohtorien jazz-risteily ja se aito ja oikea Lääkisristeily, johon huhujen mukaan suunnitellaan asuja jo kovaa vauhtia. Eli siis vaikka miten opiskelut stressaisivat, aina on olemassa myös hyvää vastapainoa syksyn pimeneviin iltoihin. Fetuksillakin on omat Kastajaisensa ensi viikolla Tivolilla, joten sieltä saamme sitten jälleen huikean määrän uusia kollegoita, kun virallinen fetus-titteli korottuu astetta korkeammalle. Toivotan heille myös mahtavia juhlia sen merkkipaalun kunniaksi!

Näin sitä sitten on korkattu taas uusi alkanut lukuvuosi – tuokoon se kaikille niin opiskelun haasteita kuin riemua sekä ensi kevään lääkikseen pyrkijöille menestystä urakassaan! Erityisonnittelut sisäänpääsystä myös vielä blogikollegalleni, joka varmasti kertoilee teille lääkiskuulumisia ensimmäisen vuoden opiskelijan raikkaasta näkökulmasta, tämän ”jo vanhan ja väsyneen” pyöritellessä lähinnä kuivia pohdintoja tenteistä ja miten pitäisi olla taas lukemassa. No mutta ei, yritetään täälläkin saada mukaan aina jotain mielenkiintoista, muutakin, kuin miten Candiosta pääsivät taas kanasalaatit lounasruuhkassa loppumaan. Oikein kivaa alkanutta syksyä kaikille!

Maria

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Seuraava askel

Tulokset ensimmäisestä vaiheesta tulivat. Onnittelut kaikille, jotka pääsitte toiseen vaiheeseen, voitte olla ylpeitä itsestänne. Jatkakaa opiskelua toiseen vaiheeseen, mutta...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Viimeinen viikko H-hetkeen

Moikka, nyt on tasan viikko jäljellä siihen hetkeen, jota varten koko tämä 9 kuukautta on luettu. Kokeen järjestäminen etänä jo itsessään aiheutti motivaatiotason...

Lue lisää