Aurinkoiset syysterveiset Turusta ja lääkiksen maailmasta. Kävikin niin, että kun viimeksi kirjoittelin lääkisblogia AR:n (anatominen ruumiinavaus) alkupuolella, kurssissa seurasi aika intensiivinen opiskelupätkä, ja tännekin ehdin palaamaan vasta nyt tentin jälkeen. Mutta kertoillaan kyllä senkin opintokokonaisuuden kuulumiset!

Juuri kun pääsin sanomaan, että sää täällä olisi sangen aurinkoinen, taitaa tuolta tulla alas sittenkin veden tai rännän sekaista tuotosta. Eilen kävellessäni kotiin kolmosvuosikurssin kurssibileistä eli Hautajaisista, niskaan satoi sen sijaan raekuuro. En tiedä, voiko sitä jo ”ensilumeksi” laskea. Syksyn vauhdikkaan etenemisen huomaa kyllä koulullakin, sillä opintokokonaisuudet ja tentit seuraavat toinen toisiaan ja tylsää hetkeä ei oikeastaan tule. Tämä viikonloppu on sikäli vaihteeksi onnekas, että juuri alkaneen IKK:n (Ihmisen kasvu ja kehitys) takia ei vielä tarvitse olla stressaamassa seuraavasta tentistä, vaan saa ottaa hiukan rennommin.

Rento asenne tulee kuulemma olemaan varsin käypä ase myös IKK:n aikana, ainakin, jos vanhempia vuosikursseja on uskominen. Tiedossa pitäisi olla niin sanotusti hiukan helpompi opintojakso. Jotain kertoo ehkä sekin, että varsinaista oppikirjaa ei ole (ehkä sen vuoksi, ettei sellaista yksinkertaisesti ole tuotettu kattavasti tällä teemalla) ja tentittäväksi on määrätty luentojen lisäksi muutamia kappaleita eri kehityksen vaiheita käsittelevistä kirjoista. Noita voisi alkaa lukemaan sitten hiukan myöhemmin. Aihe sinällään on varsin mielenkiintoinen ja ainakin alkuluentojen perusteella hyvin hyödyllinen viimeistään siinä tilanteessa, kun pitäisi määrittää, onko esim. lapsen kasvussa jotain häikkää. Hankalaahan tuota on sanoa, jos ei tiedä keskimääräistä normaalikasvua ja -kehitystä sekä sen tunnuspiirteitä. Tähän mennessä luennot ovat käsitelleet mm. lapsuuden fyysistä ja neurologista kasvua ja lisää opittavaa on varmasti luvassa.

AR:stä sen verran vielä, että tentti oli tosiaan kuluneen viikon tiistaina ja hyvinhän tuo tuntui menevän, vaikka tuloksia saakin odottaa vielä ehkä reilun viikon. Kerroinkin viimeksi, että kurssiin sisältyi dissektioita eli avaussaliopetusta. Omasta aktiivisuudesta riippuen niihin sai osallistuttua yhdestä useampaan kertaan, ja varmasti moni oppi niistä paljonkin. Oma merkittävä osansa tuon kaltaisessa opiskelussa on etukäteisvalmistautumisella, joka todellakin oli tehtävä huolella, jotta avauksesta jäi mahdollisimman paljon käteen. Opettajan sanoin, jos et tiedä, mitä olet hakemassa, et myöskään sitä löydä. En tiedä, oliko dissektioista paljonkaan apua itse tenttiin, joka yhdenkin arvion (ja ehkä hiukan omanikin) mukaan mittasi enemmän tenttitärppilistan osaamista kuin anatomian tuntemusta yleisesti. Myönnetään, että kyseistä dokumenttia tuli luettua varsin ahkerasti. Ja ihan vinkiksi oman lääkikseni fetuksille, kannattaa vilkaista kyseistä listaa tulevaan TLRT:n tenttiin valmistautuessa – sitten kun se teille jotenkin lähetetään.

Fetuksilla tosiaan taitaa ensimmäinen solu- ja kehitysbiologian tentti olla nyt tiistaina, ja varmasti pientä jännitystäkin on ilmassa. Se on ihan tervettä, mutta älkää panikoiko kuitenkaan liikaa! Itse muistelen menneeni kyseiseen tenttiin varsin rauhallisin mielin, vaikka lukemisen aloitus oli jotenkin takunnut enemmän tai vähemmän, ja tuntui, että kaikkea ei tosiaankaan ollut ehtinyt lukea. Mutta siitäkin selvittiin, ja laitoin pienen haparoinnin sen piikkiin, että ekassa tentissähän tässä vasta ollaan, eikä varmastikaan lääkisaikani tärkeimmässä sellaisessa. Tässä reilun vuoden aikana on kuitenkin oppinut aikatauluttamaan lukemista entistä paremmin, kun tietää, millaista tietotasoa tentteihin keskimäärin vaaditaan. Sanoisin, että ensimmäisenä vuonna on hyvä aloittaa tunnustelu, miten tenttiin olisi hyvä lukea ja mikä taktiikka toimii itselle parhaiten, jotta tulevat tenttiä edeltävät päivät eivät kuluisi hirveässä paniikkilukemisessa. Samaa pohdiskelua kannustaisin ehdottomasti harrastamaan myös pääsykokeeseen valmistautuessa, sillä mikään ei varmasti ole turhauttavampaa kuin lukea väärillä tekniikoilla oppimatta mitään, tai ainakaan riittävästi.

Muuten syksy täällä on jatkunut varsin mallikkaasti. Ajankohtaista vapaa-ajan rintamalla olisi saada tulevan Lääkisristeilyn asu pikkuhiljaa valmiiksi, käydä pitämässä jälleen lääkiksen esittelyinfo vanhalla lukiollani ja kohtahan nuo marraskuun valmennuskurssitkin jo alkavat. Ja jos ei tekemistä noissa ole, niin kalenteria ovat täyttämässä lisäksi vielä viimeiset ranskan keskustelukurssin tunnit, yliopiston Kinokoplan syyssarjan elokuvat Logomolla ja vaikka joululahjojen miettiminen jo näin hyvissä ajoin. Nyt IKK:n aikana ehdin toivottavasti jatkaa viikoittaista moikkailutahtia täällä blogin puolella, joten niissä teksteissä sitten lisää etenevän syksyn kuulumisia. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

Maria

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

Lääkishaun aikataulutus

Olen monesti kuullut, kuinka pääsykokeeseen valmistautumista rinnastetaan maratoniin. Vertauksessa on perää, sillä kuten maratonissa myös pääsykoeluvussa on osattava...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

Palautuminen ja tauottaminen

Pääsykoevalmistautuminen lääketieelliseen on kovan urakan takana ja vaatii paljon toistoja sekä pitkäjänteisyyttä. Asioiden kertaamisella sekä tehtävien...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Joululoma

Nyt reilun viikon joululomalla olleena ajattelin tulla muistuttamaan levon tärkeydestä. En usko, että siitä voi puhua tarpeeksi tällaisissa urakoissa. Voin suoraan myöntää...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Syksyn viimeiset tentit ja joululoma

Jotenkin se pitkä ja rankka syksy tuli ja meni, ja nyt ollaan jo joululomalla. Pakko myöntää, että vaikka viimeinen jakso olikin mielenkiintoinen ja todella hyödyllinen, oli...

Lue lisää