Eilen iski taas se huumaavan mahtava fiilis: tentti ja viimeisten päivien maratonlukemiset olivat ohi! Kyseessä oli patologian tentti, johon huipentui jo viime vuoden puolella alkanut tautiopin opintojakso. Rakastan näitä viikonloppuja, kun tentti on juuri takana ja uusi kurssi alkaa vasta maanantaina!

Patologian opintojakso oli ennen kaikkea mielenkiintoinen ja hyvin opettavainen, jos miettii millaisia tietoja tulevassa klinikkavaiheessa ja lääkärinä ylipäätään tarvitsee. Kurssin alussa professori kuvasi tätä tulevaa urakkaa sanoen jotain sen tapaista kuin että he tulisivat opettamaan meille ihmiselimistön taudit, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mietin, että kuulostaapa aika kunnianhimoiselta. No nyt opintojen jälkeen voin todeta, että totta kai jäljelle jäi vielä paljon opittavaa, harvinaisia syndroomia, joilla on hieno nimi mutta joista en tiedä mitään, tai yleisempiä tautitiloja, joista toki tiedän jotain mutta joita en osaisi kliinisesti hoitaa. Mutta kaiken aika tulee vielä. Tämä lähinnä huomiona, ettei pidä ahdistua, jos tuntuu, että oppimisen tarve ei lopu koskaan. Se tässä tavallaan onkin hienoa; saa jostain aiheesta ensin perustiedot, joiden päälle ajan myötä rakentaa aina vahvempaa ja syvällisempää osaamista.

Jos nyt juttelen vielä hetken patologiasta, niin täytyy muistaa antaa palautetta hienosti toteutetuista mikroskopointiharjoituksista. Niitä oli talven mittaa noin 20 tunninmittaista sessiota, jossa järjestelmällisesti käytiin läpi elin elimeltä tavallisimpia patologisia muutoksia. Viime vuonna tuntui vielä, että miten histologisista näytteistä ikinä erottaa mitään! Ai siinä oli edeemaa (turvotusta)? Miten ihmeessä tästä solusta erottaa sen olevan neutrofiili? Aijaa, se olikin normaalia kudosta eikä syöpää? Jollain kummallisella tavalla silmät sitten tottuivatkin katsomaan värjättyjä kudosnäytteitä, ja olin tosi ylpeä, kun sain muutaman viikon takaisesta mikroskopointitentistä parhaan mahdollisen arvosanan. Huvittavaa sinänsä, että tätä kyseistä mikroskopointitenttiä olemme yhden kurssikollegan kanssa odottaneet sydän syrjällään jo viime vuodesta asti. Ei se niin vaikeaa sitten loppujen lopuksi ollutkaan!

Ensi maanantaina alkaa siis Sairauksien ehkäisy ja hoito -opintokokonaisuus eli farmakologia, josta tulen tulevissa kevään kirjoituksissa käyttämään tuttavallista lyhennettä farmis. Kyse on siis oppi lääkeaineista, ja ainakin hullun paksun oppikirjan (niin kutsuttu ”musta raamattu”) mukaan tiedossa on varsin tuhti kurssi. Toisaalta odotan kyllä, mitä farmiksella on tarjota, sillä nyt patologian jälkeen tiedän about, mitä sairauksia on olemassa ja nyt farmis opettaa varmasti, miten niitä hoidetaan. Siis ihan hyvä combo!

Huomenna olisi tarkoitus mennä valvomaan marraskuun valmennuskurssin toista harjoituskoetta ja puhumaan tutorina lääkikseen hakemisesta. Pian tuo hakuaika jo alkaakin, joten on hyvä, että kaikki ovat hereillä sen suhteen! Sinällään pidän aihetta varsin yksinkertaisena, joten varmasti ehditään jutella myös yleisistä kuulumisista kurssilaisten kanssa. Myös maaliskuun kurssien aloitusta odottelen jo innolla, sillä silloin pääsen taas tapaamaan joukon lääkishakijoita, joiden mahdollisia huolia kuunnella ja auttaa tsempaamaan kevään mittaa.

Tässä oli viikonlopun alkamisen kunniaksi hiukan tiiviimpi kirjoitus tällä kertaa. Tsemppiä omille naksuilleni huomiseen harjoituskokeeseen ja muillekin hakijoille lukemisten kanssa! Palailen taas farmakologian alettua ja kertoilen kuulumisia sitten sen suhteen!

Maria

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

Lääkishaun aikataulutus

Olen monesti kuullut, kuinka pääsykokeeseen valmistautumista rinnastetaan maratoniin. Vertauksessa on perää, sillä kuten maratonissa myös pääsykoeluvussa on osattava...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

Palautuminen ja tauottaminen

Pääsykoevalmistautuminen lääketieelliseen on kovan urakan takana ja vaatii paljon toistoja sekä pitkäjänteisyyttä. Asioiden kertaamisella sekä tehtävien...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Joululoma

Nyt reilun viikon joululomalla olleena ajattelin tulla muistuttamaan levon tärkeydestä. En usko, että siitä voi puhua tarpeeksi tällaisissa urakoissa. Voin suoraan myöntää...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Syksyn viimeiset tentit ja joululoma

Jotenkin se pitkä ja rankka syksy tuli ja meni, ja nyt ollaan jo joululomalla. Pakko myöntää, että vaikka viimeinen jakso olikin mielenkiintoinen ja todella hyödyllinen, oli...

Lue lisää