Moi, ja hyvää uutta vuotta kaikille!

Vanhan blogini kautta minulle on tullut paljon kysymyksiä, tein nyt tälläisen Kysy minulta -postauksen, jossa vastaan joihinkin niistä, sillä monella muullakin pyörivät varmasti samat kysymykset mielessä.

Millainen lukurutiini sinulla oli?

V: Yritin vaidella lukurutiiniani, etten tylsistyisi ja uskon sen myös auttaneen oppimaan. Välillä opiskelu oli valmennuskurssin ja lukion kurssien varassa, välillä tein hulluna töitä itsenäisesti käymällä kirjoja läpi kirjoittaen muistiinpanoja, välillä vain laskin tehtäviä. Paljon luin ystäväni kanssa, ja joskus olin kotona, joskus kirjastolla. Se tosiaan vaihteli kevään mittaan niin paljon, ja lukusuunnitelmassakin oli erilaisia viikkoja, joten en edes tiedä voiko rutiinista puhua. Jossain vaiheessa tein töitä säännöllisesti heräten aikaisin, ja jossain vaiheessa fiiliksen mukaan. Riippui ihan motivaatiosta, lukusuunnitelmasta ja fiiliksistä. Tarkemmin voi lukea teksteistäni Minun tarinani osat 1 ja 2.

Kuinka valitsit opiskelupaikan?

V: Oikeastaan ihan kaupungin perusteella, en halunnut hakea Kuopioon, koska olin jo 20 vuotta siellä asunut, ja Tampere oli lähin vaihtoehto. Tai no en tiedä Oulusta, mutta se ei jotenkin houkutellut. Sitten aloin etsiä tietoa Tampereen lääkiksestä, ja mitä enemmän opin, sitä enemmän se alkoi tuntua oikealta ratkaisulta. Ja niin se olikin!

Mitä sä oot tykännyt Tampereen lääkiksestä?

V: Olen tykännyt todella paljon Tampereesta, en ole hetkeäkään katunut päätöstäni, päin vastoin, olen jutellut paljon myös muilta paikkakunnilta olevien kanssa ja aina vaan miettinyt että jes kun hain tänne. Tosin olen varma että suurin osa lääkisläisistä on tyytyväisiä juuri omaan yksikköönsä.

Kuinka paljon teidän vuosikurssilta (tai muuten lääkiksestä) on päässyt porukkaa sisään heti lukion jälkeen?

V: En nyt tarkkaa lukua osaa sanoa, mutta on heitä aika monta. Suurin osa on kyllä tehnyt jotain muuta välissä. Abeilla on se hyöty, että kurssit ovat tuoreena mielessä ja moni lukee samat asiat yo-kirjoituksiin, mutta toisaalta monille iskee kirjoitusten jälkeen väsymys, eikä jaksa panostaa pääsykokeeseen loppukevättä.

Mikä on yleisin hakukertojen määrä sisäänpäässeiden keskuudessa?

V: Luulisin keskiarvon pyörivän noin kolmen paikkeilla, mutta en varmaksi osaa sanoa. Se vaihtelee niin paljon. Myös niitä on, jotka ovat yrittäneet viisi tai useammankin kertaa, eikä se ole yhtään noloa, kaikki aina sanovat sellaiseen että vau, onnea tosi paljon kun olet ollut noin sinnikäs! Aika moni niistä jotka ovat yrittäneet useamman kerran, ovat kuitenkin vain kerran tai pari tosissaan panostaneet ainakin omien sanojensa mukaan.

Mihin aineeseen (bilsa/fysiikka/kemia) suosittelisit panostamaan eniten pääsykokeeseen lukiessa?

V: Tietenkin kannattaa panostaa siihen, että osaa kaikki vahvasti, mutta neuvoisin miettimään omia vahvuuksia ja heikkouksia. Bilsan tehtävistä on vaikea saada kunnon pisteitä, mutta viime kokeessa mielestäni niillä pystyi erottumaan joukosta, kun moni muu tehtävä oli aika peruskauraa. Ja siinä tietenkin kannattaa panostaa ihmisbilsaan, itse opettelin vähän lukion oppimäärää syvemmin sen. Pääsykokeet ovat olleet tosi erilaisia viime vuosina, niin vaikea sanoa millainen se tulee olemaan ensi vuonna.. Todennäköisesti kuitenkin laskurutiinilla on iso merkitys! Kannattaa tutkia vanhoja kokeita, myös Galenoksen aikaisia, sillä tietyt tehtävätyypit ja aiheet toistuvat.

Onko lääkiksessä enemmän tyttöjä vai poikia?

V: Ainakin äitini aikoina tyttöjä oli enemmän, meidän kurssillamme on puolet ja puolet, jossain muussa kaupungissa on kuitenkin kuulemma poikia enemmän, mikä oli vissiin vähän yllätys, Luulisin että aika tasan ne nykyisin menevät. En ainakaan ole huomannut, että jompia kumpia olisi enemmän.

Mitä olet pitänyt Tampereesta kaupunkina?

V: Tampereesta olen tykännyt todella paljon, täällä on paljon eläväisempää kuin Kuopiossa jo ihan opiskelijakulttuurinkin osalta. Lisäksi Tampere on todella kaunis kaupunki, tamperelaisilla on omia hauskoja pikku omituisuuksiaan ja on kiva myös olla aika lähellä kaikkea, muihin isoihin kaupunkeihin pääsee parissa tunnissa. Tykkään paljon myös muista alueista kuin keskustasta, itse asun Hervannassa ja rakastan sen ulkoilumahdollisuuksia. P.s Täytyy toki sanoa, etten ole Kuopiossa asunut yliopisto-opiskelijana, että voi olla että jotenkin minulta on kaikki opiskelijakulttuuri mennyt ohi, mutta no, parissa bileissä olen kyllä käynyt ja no…

Millaista porukkaa lääkiksessä on?

V: Yksi poika sanoi minusta hyvin kerran, että täällä lääkiksessä ei kyllä pysty luokittelemaan tai jaottelemaan ihmisiä porukoihin, on sen verran uniikkeja tyyppejä. Eli siis meillä on ihan kaikenlaista persoonaa laidasta laitaan. Yleisesti ottaen ihmiset ovat todella mukavia ja on paljon aktiivisia tyyppejä jotka haluavat osallistua kaikenlaiseen. Kaikki eivät todellakaan ole mitään hikarihiirulaisia, mikä on varmaan monien mielikuva lääkisläisistä. Aika paljon porukka tykkää bilettää, mutta on myös niitä jotka eivät tykkää tai ottavat rauhallisemmin ja suurin osa porukasta bilettää kyllä ihan järkevästi ja on myös holittomia tapahtumia.

Onko koulu rankkaa?

V: Koulu on ollut paljon vähemmän rankempaa kuin luulin. Totta puhuen minua välillä ihan hävettää, kun muistaa kuinka paljon panosti viime keväänä pääsykokeisiin ja miettii minkä verran olen nyt syksyllä panostanut (aika on ollut vähän tiukilla, kun on niin paljon kaikkea vapaa-ajan hommaa). Ihan se riippuu siitä kuinka paljon itse haluua ja mihin panostaaa. Välillä olen käyttänyt tutoreihin monta tuntia ja välillä hutaissut ne alle tunnissa, ja muuten en niin hirveästi ole normaaliviikoilla opiskellut, tutoristuntojahan on siis kaksi per viikko. Olisi kyllä ollut ehkä ihan järkevää ainakin viime jaksossa koko ajan pikkuhiljaa kerrata asioita, niin ei olisi jäänyt sitten vikalle viikolle niin paljoa. Aina välillä olen pitänyt kavereiden kanssa lukupiiriä tai jonkun iltapäivän anatomian opiskelusession, ja hyvin olen pärjännyt. Mielestäni ajallisesti vähemmän hommaa kuin lukiossa, asiat ovat kyllä vaikeampia. Uuden vuoden lupaukseni oli, että keväällä aion nähdä enemmän vaivaa koulun eteen!

Tiedän, että on vaikeeta vertailla lääkiksiä keskenään, kun on kokemusta vain yhestä, mutta sillä tiedolla mikä sulla on, niin millasia eroja on? Ite mietin Turun ja Tampereen välillä, Tampere kiinnostaa enemmän, mutta en oo vielä tehny päätöstä.

V: Joo, onhan se vähän vaikeaa ja voin olla kyllä nyt ihan väärässä, että saa tulla korjaamaan! Nämä mielikuvani olen koostanut muiden blogeista ja puheista, juoruista ja yksittäisten ihmisten mielipiteistä. Jostain olen kuullut, että Kuopiossa olisi käytännön läheisempää, ja Helsingissä teoriapainotteisempaa (he ainakin opiskelivat solujutut täysin eri laajuudella kuin me), ja että Tampere olisi siitä väliltä. Olen myös kuullut että niissä on enemmän kilpailua opiskelijoiden kesken, kun meillä taas ei ole ainakaan yhtään, sillä arvostelu tapahtuu hylätty/hyväksytty-periaatteella ja pisteet saa tietää kysymällä henkilökohtaisesti. Mutta varmaan tuokin riippuu kurssista. Helsingissä ja Tampereella on pbl, tosin niissäkin on aika paljon eroja. Oulusta ja Turusta on jotenkin vaikea sanoa mitään… Muistelenkohan oikein, että ainakin jommassa kummassa olisi ongelmia tilojen kanssa? Kuopiossa on aika uudet ja Tampereelle valmistumassa. Kuopiossa kuulemma on porukkaa ympäri Suomea, Helsingissä paljon sieltä kotoisin olevia. Kuopiossa on tosi hienot itseopiskelutilat. Tampereella on ilmaista kahvia. Muualla kuin Tampereella preklinikka kestää kaksi vuotta, meillä kolme ja puoli, mutta täällä ne on integroitu siten, että teemme joitain sellaisia juttuja, mitä muut tekevät vasta klinikassa, jo ekoina vuosina (esim verinäytteenotot). Helsingissä (ja Turussa?) on preklinikan jälkeen kanditentti, jossa testataan preklinikassa opitut asiat. Se pitää kai läpäistä, että pääsee jatkamaan klinikkaan. Muualla tietääkseni riittää, että on kaikki kurssit läpi. Tampereella on Amos-klubi, jota ainakin jotkut ihastelivat kerran kovaan ääneen, en sitten tiedä onko muilla samanlaisia tiloja. Jotkut sanovat, että jos haluaa tutkijaksi, kannattaa hakea Helsinkiin, mutta luulen että myös muista kaupungeista saa oikein hyvät valmiudet, kaikissa lääkiksissä taitaa kuitenkin olla tutkijalinja. Kuopiossa ruoka on yliopistolla halvempaa, ja Fazer toimittaa ne, meillä Juvenes, siellä on parempaa leipää, mutta meillä mielestäni parempaa ruokaa. Haha, okei, tässä on nyt joitain ihan ihmeellisiä tiedonjyväsiä, joita nyt tuli mieleen, osa on varmastikin ihan väärin! Täytyy sanoa, että Tampere eroaa muista mielestäni aika paljon, just tuo preklinikka, pbl, meillä on Lääketieteen yksikkö, ei tiedekunta, jaksot ei kursseja ja sellaista. Itse olen tykännyt!

Edelliseen liittyen ois kiva tietää vähän lisää pbl:stä. Tiedän sen perusidean, mutta ihan käytännössä kuinka paljon sitä on? Onko hyödyllistä? Miten vaikuttaa kurssimuotoon? Oon kuullu, että sen ansiosta teillä on vähemmän luentoja, onko totta? Millaselle ihmiselle luulet, että sellanen sopii?

V: Pbl oli ensin vähän jännää, mutta alkoi nopeasti sujua! Lyhyesti voisin kuitenkin selittää perusidean muillekin: Eli meillä on tutorryhmät, joilla kokoonnumme kahdesti viikossa, paikalla on myös tutor, joka on joku lääkäri, yleensä kai professori myös. Saamme aina tutorkeissin, jossa on yleensä joku keksitty potilastapaus, esim. että vastaanotolle tulee 25-nainen, joka on 34+5 viikolla raskaana, sikiö on raivotarjonnassa ja mitat ovat plaa plaa.. Keissejä on tosi erilaisia. Joku ryhmästä on aina puheenjohtaja ja joku sihteeri. Puheenjohtaja lähinnä katsoo että aikataulut pelaa ja vie keskustelua tarvittaessa eteenpäin, purussa ehkä päättää missä järjestyksessä asiat käydään. Sihteeri kirjoittaa keskustelun avainsanoja lapuille. Aluksi katsotaan onko epäselviä termejä, sitten on aivoriihi, jossa heittelemme kaikenlaista mitä tulee mieleen keissistä, esim. sikiön eri tarjonnat höm mitähän niitä on. Sitten rupeamme miettimään oppimistavoitteita, laput yleensä laitettaan seinälle ja katsotaan vähän niistä. Yleensä saamme ne aika hyvin kaivettua keisseistä. Meidän viime jakson tutorimme ainakin vielä lopuksi luki omasta vihkosestaan mitkä tavoitteet olisi pitänyt saada. Sitten kotona etsimme tietoa, juurikin esim mitä eri tarjontoja on, miten synnytys käynnistyy ja etenee jne. Teemme muistiinpanot ja seuraavalla kerralla sitten käymme niitä läpi ja avaamme uuden keissin. Eli viikon aikana pitää tehdä kaksi tutoria (käytämme sanaa tutor kuvaamaan keissiä, istuntoa ja henkilöä joka valvoo, vähän sekavaa :D). Yleensä luennoilla käydään niitä asioita, mitkä ovat oppimistavoitteissa. Minun mielestäni ne ovat olleet todella hyödyllisiä, oikeastaan ainut tapa millä jakson aikana opiskelen, luennoilla on mielestäni vaikea keskittyä eikä niistä aina saa paljoa irti. Olen myös ymmärtänyt, että meillä on vähemmän luentoja kuin muilla. Kyllähän meillä jaksot siis rakentuvat aika lailla noiden istuntojen ympärille, eikä tosiaan siis ole kursseja vaan jaksoja. Minusta pbl sopii oikeastaan melkein kelle tahansa, varsinkin sosiaalisille, semmoisille jotka oppivat hyvin keskustelemalla ja tekemällä itse, niille, jotka eivät opi hyvin kuuntelemalla. Jos ei tykkää ryhmätyöskentelystä niin sitten se on ehkä vähän vaikeaa, tai on tosi laiska tekemään itsenäisesti hommia.. Toki silloin kannattaa miettiä kannattaako muutenkaan ryhtyä lääkärin uralle. Minusta tuo valmistaa hyvin tulevaisuutta varten, kun silloinkin on luvassa paljon tätä itsenäistä tiedon hakua ja arviointia, ryhmässä toimimista ja vastuuta oman tietotasonsa ylläpidosta.

Oon ite kanssa valmennuskeskuksen kurssilla ja mietin, että menitkö lähinnä kurssin tahdissa, että opettelit aina siellä käydyt asiat ja opiskelitko paljon ns. ”Ylimäärästä” niiden lisäksi?

V: Ennen kurssia kävin kaikki asiat läpi kerran, osan paremmin ja osan huonommin. Sitten seurailin vähän kurssin mukana, toki minulla oli pari lukion kurssia samanaikaisesti. Helmikuun panostin lähinnä kurssien tehtäviin ja teorioihin, mutta sitten aloin opetella pikkuhiljaa taas muitakin juttuja. Kurssillakin sanottiin, että kannattaa jo nyt opiskella niitä asioita, jotka ovat vasta loppukeväästä kurssilla, että ehtii opetella ne kunnolla ja kerrata. Ne olivat ainakin meillä vielä niitä, jotka ovat monille vaikeita, esim FY7. Pian hylkäsin kyllä kurssin tahdin kokonaan, siellä lähinnä kertasin asioita. Bilsassa ehkä vähän enemmän noudatin, koska se oli minulla jo alunperin aika hyvin hallussa. Enemmän menin ehkä harjoituskokeiden mukaan, halusin, että kaikki asiat olisivat toiseen kokeeseen mennessä kunnolla opeteltuina. Sen jälkeen aloinkin vapaa-ajalla laskeskella lisätehtäviä ja yokokeita, ja myöhemmin vanhoja pääsykokeita. Mielestäni suurimman osan työstä tein itsenäisesti, ihan viimeisillä tunneilla menin melkeinpä kurssille rentoutumaan, luin siellä romaania ja kuuntelin välillä tärppejä, kotona sitten opiskelin.

Minkä asioiden koet olleen avain siihen, että pääsit juuri viime keväänä sisään?

V: On sillä tuurillakin vähän tekemistä näissä pääsykokeissa, tuleeko nimittäin sellainen juuri sinulle sopiva koe. Kannattaakin opiskella niin hyvin asiat, että pärjää mitä tahansa tuleekin eteen. Tavallaan viime koe oli juuri päinvastainen kuin toivoin: olen hyvä aineistoissa ja matemaattisissa, vaikeissa, pohtimista vaativissa tehtävissä. Mutta sanoisin, että avainasioita oli mielentilani kokeessa, tein sen rennoilla mielin, en panikoitunut vaikka se olikin ihan muuta kuin odotin, se, että pysyin lukusuunnitelmassani ja sain tehtyä kaiken minkä aioinkin, opiskeltua asiat usealla eri tapaa ja kerrattua hyvin. Selkeitä hyppäyksiä osaamisessani tekivät Valmennuskeskuksen materiaalien lisätehtävät ja vanhat pääsykokeet. Tietenkin iso juttu oli myös se, että sain asua vielä kotikotona, minulla ei ollut muita opintoja tai töitä jotka olisivat häirinneet ja tärkeää oli tukiverkko, johon kuului sekä muita hakijoita että ihan toisiakin ihmisiä.

Millanen kaupunki Tampere on opiskelijalle? Kuinka helppoa/vaikeaa on löytää asunto? Ja millaiset yhteydet on lääkikselle?

V: No olen asunut vain Kuopiossa ja Tampereella, ja Kuopiossa en ole ollut lukio-opiskelijaa kummempi, niin vaikea sanoa… Mutta Tampere on ainakin minun mielestäni ollut mahtava paikka, paljon tapahtumia ja muita opiskelijoita! Minä ainakin sain asunnon samantien, riippuu varmaan vähän miten tarkka on sen suhteen mitä haluaa. Itse asun Hervannassa, josta olen tykännyt, mutta muutan varmaan viimeistään syksyllä pois. Paikallisliikenne pelaa mielestäni ainakin paremmin kuin Kuopiossa, ja Hervannasta ainakin pääsee hyvin kampukselle, tai no, täytyy kyllä kävellä ehkä kilometri tai vaihtaa bussia, mutta en ole sitä suureksi ongelmaksi kokenut! Hervannassa parasta on se, että moni muukin lääkisläinen asuu siellä, heti tutustui heihin, eikä juuri yksin tarvitse matkustella.

Nyt kun oot ite jo opiskelemassa lääkiksessä, mitä tokaa vaihtoehtoa suosittelisit lääkiksen kannalta? (Siis tarkoitan, että ei pääsiskään sisään ja aloittais opiskelut jossain muualla) Vai luuletko, että ois parempi pitää toinenkin vuosi tehden töitä ja lukien vaan pääsykokeisiin?

V: No varmaan sellaista, mistä on oikeasti kiinnostunut siten, että voisi vaikka opiskella sielläkin oikeasti, esim vaikka sairaanhoitajan, kätilön tai ensihoitajan opinnot ovat kuitenkin samaa alaa, ja niistä voi sitten lääkiksessä/lääkärinä olla paljon hyötyä. Itse olisin ehkä lähtenyt lukemaan biologiaa. Toki, jos lääkis on ainut vaihtoehto, niin voisihan sitä miettiä mistä voisi sen kannalta olla hyötyä.. Varmaan jostain kemiasta tai sellaisesta. Mutta luulen, että järkevintä olisi olla ottamatta muuta paikkaa, nyt kun tulee näitä uudistuksia ja sitä paitsi kyllähän se samaan aikaan opiskelu haittaa vähän pääsykoelukuja. Ja kun koe kuitenkin pohjautuu lukion oppimäärään, menee yliopistotaso jo turhankin syvälle. Itse varmaan kävisin iltalukiossa fykebia ja keskittyisin vain pääsykokeeseen. Varmaan riippuu ihan jokaisen omasta tilanteesta. Minä tosiaan sain kotona asua, ja kun syksyn kävin töissä niin nyt on kivaa, kun on säästöjä. Jos en olisi päässyt sisään, olisin kyllä lähtenyt syksyksi matkustelemaan tai jotain, en olisi halunnut elämäni olevan vain lääkikseen pääsyn odottelua!

Siinäpä se, toivottavasti oli apua!

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Miksi hakea lääkikseen?

Studia-messut ovat taas täällä, ja moni varmasti kiertelee messuilla miettien mitä tulevaisuudeltaan oikeasti haluaa. Suosittelen käymään Valmennuskeskuksen pisteellä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Arki lääkiksen lähikurssilla

Tavallinen viikko syyskuun päiväkurssilla sisältää yhtenä päivänä kolmen tunnin verran fysiikan opetusta ja toisena päivänä kolme tuntia kemian...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Tällä viikolla olen

Parina viime viikkona koulussa on ollut vähemmän kontaktiopetusta ja enemmän itse opiskelua kuin luentoviikkoina. Kuitenkin melkein joka päivä on ollut joku pakollinen harkka minkä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Lastenpsykiatrian viikko

Tämä viikko on kulunut lastenpsykiatrilla. Viime keväänä meillä oli psykiatrian kurssi, mutta tämä lastenpsykiatria oli jätetty lastentautien kurssin yhteydessä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Muutto uuteen kaupunkiin

Voin sanoa, että pääsykoetulosten tuottaman shokin hieman laannuttua seurasi toinen shokki: 6 viikon päästä koittaisi muutto omilleen ja vielä UUTEEN KAUPUNKIIN. Vaikka...

Lue lisää