• Lääketiede
  • Ella

Moi!

Kuten otsikkokin jo kertoo, tämä on ensimmäinen kirjoittamani postaus ikinä. Olen kuitenkin aina pitänyt kirjoittamisesta, joten kun sain tilaisuuden ryhtyä kirjoittamaan blogia Valmennuskeskukselle, päätin tarttua siihen. Yritän kirjoittaa mahdollisimman todenmukaisesti ajatuksia omasta opiskelustani sekä siitä, millaista on opiskella lääkiksessä, jotta te lukijat saisitte oikean käsityksen lääkisopinnoista, ja mahdollisesti lisää motivaatiota omiin pääsykoelukuihinne.

Olen siis 20-vuotias tyttö ja opiskelen enismmäistä vuotta Turun lääketieteellisessä tiedekunnassa. Turussa me ensimmäisen vuoden opiskelijat emme muiden tapaan ole fukseja, vaan olemme fetuksia ( toisin sanoen sikiöitä, joista on tarkoituksena kuuden vuoden opintojen aikana kasvaa oikeita lääkäreitä :) ) Meitä yleisen puolen ensimmäisen vuoden opiskelijoita on noin 150, hammaslääkäreitä 50 ja lisäksi löytyy vielä joukko biolääkisläisiä. Tästä voikin päätellä, että joukoomme mahtuu hyvin erilaisia ihmisiä, joista toiset ovat pässeet suoraan lukiosta, kun taas toiset ovat hakeneet jo monta vuotta. Jotta voisin esittäytyä paremmin, ajattelin kertoa teille oman tarinani.

Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2014 ja samana keväänä hain Kuopion lääketieteelliseen. Lukion ensimmäisenä vuonna aloin haaveilla lääkärin ammatista, joten olin jo lukiossa lukenut kaikki fysiikan, kemian ja biologian kurssit. Ensimmäinen hakukevääni menikin pääasissa jo lukiossa opittujen asioiden kertaamiseen. Luin läpi kevään todella ahkerasti ja valehtelematta koko kevään aikana pidettyjen vapaapäivien laskemiseen riitti käsieni sormet. Olin mielestäni hyvin valmistautunut ja tunsin osaavani asiat hyvin, mutta pääsykokeeni kaatui aivan liialliseen jännittämiseen ja panikointiin. Kokeen jälkeen en uskonut pääseväni sisään, ja olinkin oikeassa. En päässyt.

Olin keväällä hakenut varavaihtoehdoksi Ruotsiin lääkikseen, joten tulosten aiheuttaman pettymyksen jälkeen aloin odottamaan Ruotsin tuloksia. Kesällä sainkin tietää, että minut oli otettu Linköpingin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Syksyllä koin elämäni jännittävimmät hetket, kun minun oli aika muuttaa yksin vieraaseen maahan, jossa puhutaan minulle vierasta kieltä, ja jossa en tunne ketään. Jännityksestäni huolimatta aloitin yliopiston Linköpingissä ja sainkin melko nopeasti hyviä ystäviä. Syksyn edetessä huomasin kuitenkin, että vaikka saan opiskella unelma-ammattiani, en silti ole onnellinen. Kaipasin paljon Suomeen ja salaa haaveilin siitä, että saisin opiskella tätä alaa Suomessa. Niinpä päätin lopettaa opintoni Ruotsissa ja palata Suomeen, jossa minua odottaisi jälleen urakka pääsykokeisiin lukemisesta. Ajatus siitä, että minusta ei tullutkaan lääkäriä, sai minut yrittämään vielä enemmän, jotta voisin saavuttaa haaveeni.

Koko kevät kului pääsykokeisiin lukiessa; aamupäivät luin kotona ja illalla suuntasin valmennuskeskuksen kurssille oppimaan lisää. Pääsykoepäivänä olin hyvin varma osaamisestani, ja ajattelin että nyt näytän, että voin onnistua. Pääsykokeen jälkeen ajatukseni olivatkin sitten aivan erilaiset. En todellakaan uskonnut sisäänpääsyyn, sillä mielestäni koe oli vaikea, enkä ollut osannut omasta mielestäni tarpeeksi. Koe oli kenties ollut vaikea monille muillekin, tai sitten olin aliarvioinut osaamiseni kunnolla väärin, sillä kuten arvata saattaa, pääsin sisään. Nyt opintoja on takana melkein puoli vuotta, ja olen tykännyt todella paljon. Kaikki pääsykokeisiin lukemiseen kulunut aika, tehty työ ja kevään aikana koettu on epävarmuus siis todellakin palkitaan.

Toivottavasti joku hyötyi kirjoituksestani. Haluan vain sanoa, että mikään ei ole mahdotonta, kunhan on itse valmis tekemään työtä, eikä luovuta tai anna periksi, kun tuntuu vaikealta. Itselleni ei ollut mitenkään helppo päätös lopettaa opinnot Ruotsissa ja aloittaa pääsykokeisiin lukeminen uudestaan, mutta olin päättänyt etten luovuttaisi, ja se kannatti. Eli paljon tsemppiä kaikille, jotka nyt luette pääsykokeeseen. Ja tärkeintä on muistaa tämä:

”When you feel like quitting remember why you started.”

 

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia. 

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Miksi hakea lääkikseen?

Studia-messut ovat taas täällä, ja moni varmasti kiertelee messuilla miettien mitä tulevaisuudeltaan oikeasti haluaa. Suosittelen käymään Valmennuskeskuksen pisteellä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Arki lääkiksen lähikurssilla

Tavallinen viikko syyskuun päiväkurssilla sisältää yhtenä päivänä kolmen tunnin verran fysiikan opetusta ja toisena päivänä kolme tuntia kemian...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Tällä viikolla olen

Parina viime viikkona koulussa on ollut vähemmän kontaktiopetusta ja enemmän itse opiskelua kuin luentoviikkoina. Kuitenkin melkein joka päivä on ollut joku pakollinen harkka minkä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Lastenpsykiatrian viikko

Tämä viikko on kulunut lastenpsykiatrilla. Viime keväänä meillä oli psykiatrian kurssi, mutta tämä lastenpsykiatria oli jätetty lastentautien kurssin yhteydessä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Muutto uuteen kaupunkiin

Voin sanoa, että pääsykoetulosten tuottaman shokin hieman laannuttua seurasi toinen shokki: 6 viikon päästä koittaisi muutto omilleen ja vielä UUTEEN KAUPUNKIIN. Vaikka...

Lue lisää