• Lääketiede
  • Ella

Moi!

Kuten otsikkokin jo kertoo, tämä on ensimmäinen kirjoittamani postaus ikinä. Olen kuitenkin aina pitänyt kirjoittamisesta, joten kun sain tilaisuuden ryhtyä kirjoittamaan blogia Valmennuskeskukselle, päätin tarttua siihen. Yritän kirjoittaa mahdollisimman todenmukaisesti ajatuksia omasta opiskelustani sekä siitä, millaista on opiskella lääkiksessä, jotta te lukijat saisitte oikean käsityksen lääkisopinnoista, ja mahdollisesti lisää motivaatiota omiin pääsykoelukuihinne.

Olen siis 20-vuotias tyttö ja opiskelen enismmäistä vuotta Turun lääketieteellisessä tiedekunnassa. Turussa me ensimmäisen vuoden opiskelijat emme muiden tapaan ole fukseja, vaan olemme fetuksia ( toisin sanoen sikiöitä, joista on tarkoituksena kuuden vuoden opintojen aikana kasvaa oikeita lääkäreitä :) ) Meitä yleisen puolen ensimmäisen vuoden opiskelijoita on noin 150, hammaslääkäreitä 50 ja lisäksi löytyy vielä joukko biolääkisläisiä. Tästä voikin päätellä, että joukoomme mahtuu hyvin erilaisia ihmisiä, joista toiset ovat pässeet suoraan lukiosta, kun taas toiset ovat hakeneet jo monta vuotta. Jotta voisin esittäytyä paremmin, ajattelin kertoa teille oman tarinani.

Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2014 ja samana keväänä hain Kuopion lääketieteelliseen. Lukion ensimmäisenä vuonna aloin haaveilla lääkärin ammatista, joten olin jo lukiossa lukenut kaikki fysiikan, kemian ja biologian kurssit. Ensimmäinen hakukevääni menikin pääasissa jo lukiossa opittujen asioiden kertaamiseen. Luin läpi kevään todella ahkerasti ja valehtelematta koko kevään aikana pidettyjen vapaapäivien laskemiseen riitti käsieni sormet. Olin mielestäni hyvin valmistautunut ja tunsin osaavani asiat hyvin, mutta pääsykokeeni kaatui aivan liialliseen jännittämiseen ja panikointiin. Kokeen jälkeen en uskonut pääseväni sisään, ja olinkin oikeassa. En päässyt.

Olin keväällä hakenut varavaihtoehdoksi Ruotsiin lääkikseen, joten tulosten aiheuttaman pettymyksen jälkeen aloin odottamaan Ruotsin tuloksia. Kesällä sainkin tietää, että minut oli otettu Linköpingin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Syksyllä koin elämäni jännittävimmät hetket, kun minun oli aika muuttaa yksin vieraaseen maahan, jossa puhutaan minulle vierasta kieltä, ja jossa en tunne ketään. Jännityksestäni huolimatta aloitin yliopiston Linköpingissä ja sainkin melko nopeasti hyviä ystäviä. Syksyn edetessä huomasin kuitenkin, että vaikka saan opiskella unelma-ammattiani, en silti ole onnellinen. Kaipasin paljon Suomeen ja salaa haaveilin siitä, että saisin opiskella tätä alaa Suomessa. Niinpä päätin lopettaa opintoni Ruotsissa ja palata Suomeen, jossa minua odottaisi jälleen urakka pääsykokeisiin lukemisesta. Ajatus siitä, että minusta ei tullutkaan lääkäriä, sai minut yrittämään vielä enemmän, jotta voisin saavuttaa haaveeni.

Koko kevät kului pääsykokeisiin lukiessa; aamupäivät luin kotona ja illalla suuntasin valmennuskeskuksen kurssille oppimaan lisää. Pääsykoepäivänä olin hyvin varma osaamisestani, ja ajattelin että nyt näytän, että voin onnistua. Pääsykokeen jälkeen ajatukseni olivatkin sitten aivan erilaiset. En todellakaan uskonnut sisäänpääsyyn, sillä mielestäni koe oli vaikea, enkä ollut osannut omasta mielestäni tarpeeksi. Koe oli kenties ollut vaikea monille muillekin, tai sitten olin aliarvioinut osaamiseni kunnolla väärin, sillä kuten arvata saattaa, pääsin sisään. Nyt opintoja on takana melkein puoli vuotta, ja olen tykännyt todella paljon. Kaikki pääsykokeisiin lukemiseen kulunut aika, tehty työ ja kevään aikana koettu on epävarmuus siis todellakin palkitaan.

Toivottavasti joku hyötyi kirjoituksestani. Haluan vain sanoa, että mikään ei ole mahdotonta, kunhan on itse valmis tekemään työtä, eikä luovuta tai anna periksi, kun tuntuu vaikealta. Itselleni ei ollut mitenkään helppo päätös lopettaa opinnot Ruotsissa ja aloittaa pääsykokeisiin lukeminen uudestaan, mutta olin päättänyt etten luovuttaisi, ja se kannatti. Eli paljon tsemppiä kaikille, jotka nyt luette pääsykokeeseen. Ja tärkeintä on muistaa tämä:

”When you feel like quitting remember why you started.”

 

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia. 

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Kesätyö tutkimusryhmässä

Kokeen toinen osa on nyt takanapäin, ja enää ei voi muuta kuin odotella tuloksia. Se jos jokin on hermoja raastavaa. Suosittelen pysymään kaukana mallivastauksista, varsinkin tulosten...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round two... FIGHT

Eka lääkisvuosi hurahti nopeasti! Käteen jäi nippu hauskoja kokemuksia, uusia ystäviä ja vähän uutta tietoa. Lisäksi sain yhdet maisterin paperitkin, kun suoritin...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Seuraava askel

Tulokset ensimmäisestä vaiheesta tulivat. Onnittelut kaikille, jotka pääsitte toiseen vaiheeseen, voitte olla ylpeitä itsestänne. Jatkakaa opiskelua toiseen vaiheeseen, mutta...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Manukesä -ekat amanuenssuurit

Viimeksi kirjoitin kolmannen vuoden loppumisen tuoreita fiiliksiä ja vähän jo paljastin kesäsuunnitelmianikin. Nyt muutaman päivän Turun kaupungin sairaalassa sisätautiamanuenssina...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Atte

Round one... COUNT!

Huomenna koittaa vuoden 2020 lääkishakijoiden round one! Valintakoe järjestetään ensimmäistä kertaa etänä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime viikolla...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Lääkiksen puoliväli

Perjantaina oli kevään viimeinen tentti, sisätautien lopputentti, ja sen myötä tuli kolmannen vuoden opinnot päätökseensä. Kuuden vuoden opiskeluajasta on siis...

Lue lisää