Moimoi!

Pääsykokeen jälkeen päätin, että jos pääsen sisään, en stressaa enää tenttejä ja kokeita niin kuin minun on ollut tapana tehdä. Tentithän voi aina uusia ja käydä korottamassa arvosanaansa, jos ei ole tyytyväinen. Ketään ei potkita pois koulusta, jos ei pääse tentistä läpi ensimmäisellä kerralla. Ei siis kannata stressata, ajattelin viime kesänä. Viime viikolla huomasin kuitenkin olevani siinä tilanteessa, että suurista lupauksistani huolimatta jännitin ja panikoin seuraavan päivän tenttiä aivan liikaa. Kysessä oli lääketieteellisen biokemian ja molekyylilääketieteen ensimmäinen välitentti, joka siis vaikuttaisi lopulliseen arvosanaan vain 20 prosenttia. Ei siis mikään suuri tentti edes, mutta silti hermoilin sitä osaisinko riittävän hyvin. Tiedän, että tämä on aivan tyhmää, sillä pääsykoeajoista osaan sanoa, että liika stressaaminen vain pahentaa tilannetta. Onneksi itse tenttiaamuna, olin jo paljon rauhallisempi ja jännitys ei pahentunut edes ensimmäisen kysymyksen pamahdettua luentosalin valkokankaalle. Olkaa te pääsykokeisiin lukijat siis järkevämpiä, älkääkä sressatko lähestyvää pääsykoetta liikaa. Toki pieni jännitys saattaa tuoda lisää esimerkiksi lukumotivaatiota, mutta liika on liikaa! ;) 

Itse tentti ei kuitenkaan ollut juuri sellainen kuin olisin toivonut. Lähes puolet kysymyksistä oli sellaisesta asiasta, jota en ollut pitänyt tärkeänä enkä siksi lukenut sitä lähes ollenkaan. Eli osa kysymyksistä täytyi vain arvata, mutta onneksi tärkeänä pitämäni asian osasin myös todella hyvin. Pitää vain muistuttaa itseään, että tärkeintä ei vain ole osaaminen tentissä, vaan se kuinka hyvin oikeasti asian osaaa. Tähän välitenttiin meille tuli 18 luentoa, joissa jokaisessa on noin 60 diaa asiaa. Tästä voi laskea, että asiaa oli yli 1000 diaa ja tentissä monivalintakysymyksiä oli 34. Eikö ole aika selvää, että tentti ei todellakaan kerro kaikkea osaamista!

Viime viikolla harjoittelimme vihdoin verinäytteenottamista toisilta oppilailta. Vaikka lääkärit eivät pääasiassa potilailta laskimoverinäytteitä otakaan, on se silti mielestäni tärkeää osata. Ja mikä onkaan sen hauskempaa, kun tässä vaiheessa opintoja saada tehdä myös jotain käytännönharjoittelua teoria opiskelun sijaan. Emme käyneet paljon teoriaa läpi ennen pistämistä, vaan kokeneet labrahoitajat opastivat yksitellen yhtä paria kerrallaan. Mielestäni tämä toimi todella hyvin, sillä harjoittelun kauttahan pistämisen oppii, eikä teoriaa opiskelemalla. Minusta yllättävää oli se, että vaikeinta verinäytteenottamisessa ei ollut itse pistäminen, vaan kaikki muu sen jälkeen tapahtuva; kun neulan on työntänyt laskimoon, täytyy asettaa paikoilleen putki, johon veri menee. Mielestäni tämä oli vaiken kohta, sillä samalla kun yritti saada jäykkää putkea paikoilleen, piti toisella kädellä pitää neulaa paikoillaa, jotta se ei liiku suonessa. Onneksi onnistuin kuitenkin hyvin ensimmäisellä kerralla, vaikka kädet alkoivatkin lopussa hieman täristä. Ja ainoa keino parantua on harjoittelu, joten seuraavana päivänä, kun saimme ottaa verta uudestaan, eivät kädetkään enään tärisseet.

Tämän kurssin aikana olen myös huomannut, että labrassa onkin ihan kiva työskennellä. Syksyllä vihasin kaikkia labraharkkoja, sillä puolipäivää labrassa oleminen tuntui niin pitkästyttävältä. Nyt olen kuitenkin tykännyt kaikista laboratorio harkkatöistämme, joten viisi tuntia labrassa pipetoiden on hujahtanut ohitse noin vain. Olemme selvittäneet oman paastoverensokerimme, tehneet laktoosi- ja sokerirasituskokeita sekä tutkineet syljen amylaasia.

Tällä viikolla minun pitää opiskella super tehokkaasti, sillä ensi viikolla joudun olemaan monelta luennolta pois lomamatkan takia (jos Kuopioon matkustaminen lasketaan lomaksi :) ). Mutta kun on jotain kivaa tiedossa, niin jaksaakin opiskella paljon tehokkaamin!

Pääsykokeisiin lukijat ja kaikki muutkin, muistakaa myös välillä rentoutua ja kerätä voimia. Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikki!

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia. 

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Miksi hakea lääkikseen?

Studia-messut ovat taas täällä, ja moni varmasti kiertelee messuilla miettien mitä tulevaisuudeltaan oikeasti haluaa. Suosittelen käymään Valmennuskeskuksen pisteellä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Rebecca

Arki lääkiksen lähikurssilla

Tavallinen viikko syyskuun päiväkurssilla sisältää yhtenä päivänä kolmen tunnin verran fysiikan opetusta ja toisena päivänä kolme tuntia kemian...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Tällä viikolla olen

Parina viime viikkona koulussa on ollut vähemmän kontaktiopetusta ja enemmän itse opiskelua kuin luentoviikkoina. Kuitenkin melkein joka päivä on ollut joku pakollinen harkka minkä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Lastenpsykiatrian viikko

Tämä viikko on kulunut lastenpsykiatrilla. Viime keväänä meillä oli psykiatrian kurssi, mutta tämä lastenpsykiatria oli jätetty lastentautien kurssin yhteydessä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Muutto uuteen kaupunkiin

Voin sanoa, että pääsykoetulosten tuottaman shokin hieman laannuttua seurasi toinen shokki: 6 viikon päästä koittaisi muutto omilleen ja vielä UUTEEN KAUPUNKIIN. Vaikka...

Lue lisää