• Lääketiede
  • Valmennuskeskus

Mukava syysviikonloppu meneillään. Fokuksessa tällä hetkellä ovat erityisesti tulevan viikon Lääkisristeilyn asun viimeistely ja koulussa seminaarityön teko. En tiedä, olivatko nämä nyt missään tärkeysjärjestyksessä, vaikka onhan tämä risteily ehdottomasti lääkisvuoden kohokohtia.

Ennen kun mennään siihen sen enempää, muutama sana tämän hetken koulujutuista. Menossa on siis Ihmisen kasvu ja kehitys –opintojakso, kuten jo viimeksi mainitsin. Tähän mennessä luentoja on ollut lähinnä lapsuuden fyysisestä ja psyykkisestä kasvusta, neuvolajärjestelmästä ja nuoruusiästä. Täytyy sanoa, että monet luennot ovat muistuttaneet erehdyttävästi lukion psykologian tunteja, sillä niin samoja asioita on käyty läpi. Toki kaikki psykan kurssit käyneenä on nyt helppoa seurata luennoitsijan selostusta vaikkapa Eriksonin kehitysteoriasta tai Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriasta. Taas yksi osoitus, ettei mikään opiskeltu tieto varmasti mene hukkaan, vaan mille tahansa voi myöhemmin löytyä käyttöä. Mutta joo, ennen kun uppoudun tämän enempää psykologian maailmaan, paras palata itse aiheeseen eli lääkikseen. Tälle kurssille on mahtunut muutama sellainenkin luento, että olen tosiaan havahtunut siihen tilanteeseen, jossa luennoitsija on jo vähän aikaa puhunut todella syvällisiä, ja epäilen, ettei monikaan ole enää psyykkisesti tai fyysisesti kärryillä, missä mennään. Taidetaan mennä jo liikaa humanistiselle puolelle, ainakin, jos lääkisläisen aivoilta kysytään.

Ehkä hankalimmin ymmärrettävä luento oli viime viikon ”elämänhallinta”. Mietin, tuntuisiko luennoilla istuminen tältä, jos olisinkin lääketieteen sijaan päätynyt vaikkapa juuri psykologian oppiaineeseen. Kaikella kunnioituksella humanistisia tieteenaloja kohtaan. En sano, että luento missään nimessä olisi ollut turha tai ettei aihe olisi kiinnostanut, sillä sen verran psykologia-orientoitunut kuitenkin olen ainakin lukiovuosien ansiosta. Väitän myös, ettei ilmeeni ollut laisinkaan sieltä hölmistyneimmästä päästä luennon jälkeen, vaikka juuri kuullussa paatoksessa toki oli sulattelemista. Sanoisin, että lääkiksen yksi parhaimmista puolista on ehdottomasti aihepiirien monimuotoisuus, sillä yhtenä päivänä saatat päntätä pikkutarkkaa anatomiaa latinaksi ja toisena miettiä, miksi joidenkin ihmisten elämä on paremmin hallussa ja toisten ei. Jos haluat monipuolisia haasteita, suosittelen lämpimästi lääkikseen hakemista!

Nyt kun pääsin avautumaan kosketuksesta ei-lääketieteelliseen maailmaan, voisin samalla jatkaa mainitsemalla parista muustakin opetusaiheesta. Tässä kuussa kävimme myös lyhyehkön Lääketiede ja suomenkieli –opintojakson, joka puolestaan kuuluu osana laajempaa suomenkielen kokonaisuutta. Yksi keskeinen osa-alue tässä tulee olemaan mm. kirjoitusklinikka syventävien opintojen kirjallista työtä varten, mutta se tulee ajankohtaiseksi vasta, kun kyseiset syvärit ovat työn alla. Jos tällä IKK-kurssilla olo on ollut kuin psykologian tunneilla, niin suomenkielen opetus muistutti erehdyttävästi äidinkielen tunneilla istumista. Opetuskertoja tosin oli vain kolme, joista yksi käsitteli lääketieteellisten termien oikeinkirjoitusta, toinen haastattelutilannetta ja –tekniikkaa ja kolmas lääketieteen ilmenemistä mediassa. Itse kyllä pidin suurilta osin näistäkin, mutta kuulin kurssin aikana myös vastakkaisia mielipiteitä.

Tämän ohella menossa oli myös tiedonhaun opetuksen toinen vaihe. Opetus alkoi jo ensimmäisenä vuonna, ja nyt pääsimme jälleen harjoittelemaan mm. erilaisten hakulausekkeiden muodostamista lääketieteellisiin tietokantoihin. Meille oli annettu myös itsenäisiä tiedonhaun tehtäviä viime kurssin ajaksi, ja kyseisten tehtävien palautetilaisuudessa jaettuun palautelappuun kirjoitin kokevani tiedonhaun opetuksen hyödylliseksi esim. siitä syystä, etten todennäköisesti olisi itse kyennyt löytämään kyseisiä tietokantoja tai opettelemaan niiden käyttöä, ainakaan ennen kuin olisin niitä todella tarvinnut esim. syvärien teossa. Kaikkea muutakin hyödyllistä täällä siis saa itse medisiinan ohella opetella.

Äsken mainitsemiani aihekokonaisuuksia ei kuitenkaan kannata pelästyä, sillä suurin osa opiskelusta on edelleenkin sitä tuttua ja turvallista lääketiedettä. Luulen, että kun seuraavaksi alkava patologia eli tautioppi pyörähtää käyntiin, saatan jopa haikailla näihin tavallaan helppoihin aiheisiin, kuten muodostamaan genetiivi- ja partitiivimuotoja vierasperäisistä nimistä tai seikkailemaan lääketieteellisissä hakukoneissa. Sen verran patologia jo kummittelee selän takana, että täytyisi alkaa valmistautua opintojakson sisäänpääsytenttiin, josta jo kurssin isäntäkin laittoi muistutteluviestiä. Kyseinen opintojakso tulee kuulemma olemaan haastava ja panostusta vaativa, mutta onneksi jakson ajalle osuu joululoma, jolloin saattaisi hiukan ehtiä aihetta tenttiä varten opiskella. Mutta siihen on vielä onneksi reilusti aikaa.

Luulenpa, että tästä kirjoituksesta tuli nyt kuivaakin kuivempi kaikkine opiskelusepustuksineen, mutta toivottavasti vaikka ensi kerraksi saisin keksittyä jotain keveämpää aihetta. Vielä ei hirveästi kirjoitettavaa esim. Lääkisristeilyn tiimoilta ole, sillä seilaus aloitetaan vasta torstaina. Sikäli hyvä, sillä pukuakaan ei ole vielä täysin valmiina, vaikka sitä jo luultavasti viidettä päivää täällä askarrellaan. Tänä vuonna ei olla kyborgeja vaan jotain ihan muuta. Näihin juttuihin palailen tosiaan sitten seuraavassa kirjoituksessa!

Kivaa alkavaa viikkoa sillä välin kaikille!

Maria

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Anna

Lääkisvaihto -kesäkuu Ranskassa

Eletään elokuun puoltaväliä mutta silti otsikossa jo vihjaan palaavani tässä tekstissä kesän keskelle, kesäkuuhun. Viime kesä oli elämäni kesistä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Viides vuosi käyntiin!

Maanantaina starttasi käyntiin lääkiksen viiden vuosi! Ehdin lomailla viikon kesätöiden ja koulun alkamisen välissä, joten kouluun oli ihan kiva palata, varsinkin kun...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Kouluunpaluu / C5

Peruskoulutkaan eivät ole vielä Turussa alkaneet mutta me, tuoreet kolmannen vuoden lääketieteen opiskelijat, olemme jo palanneet opintojen pariin. Viimeinen lukukausi preklinikassa...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Kesä

Farmiksen tentin ja sisätautiopin alkukuulustelun kautta marssin lomalle - tai tarkemmin ilmaistuna kesätöihin. Viikko on nimittäin töitä jo takana ja viikko edessä ennen...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Lääkis 4/6

Jes, vihdoin se alkoi, nimittäin kesäloma! Tosin loman pituus on vain kaksi viikkoa ja sitten alkaa työt lääkärinä, mutta olen tähän kahden viikonkin hengähdystaukoon...

Lue lisää