• Lääketiede
  • Valmennuskeskus

Hejsan mussut! Uusi kouluviikko on pyörähtämässä taas käyntiin patologiassa ja ilokseni olen saanut lyhyessä ajassa todeta, että valmennuskurssin tutorina olen jo saanut työllistäviä projekteja. Tosi hyvä, kurssilaiset! Toisten ihmisten aktiivisuus innostaa itsekin ja motivoi auttamaan entistä paremmin, joten laittakaahan yhteydenottoja tulemaan.

Tosiaan marraskuun kurssin tutorointi on lähtenyt käyntiin oikein hyvin, ja pian olen suuntaamassa kyseisen viran puolesta myös Helsingin Studia-messuille, jonne en viime vuonna ehtinytkään. Nyt on hyvä tilaisuus korjata tuo vahinko ja tehdä reissu tapaamaan toivottavasti lisää innokkaita hakijoita. Toivon toki erityisesti, että Turku koettaisiin kiinnostavana hakukohteena, jotta pääsisin kehumaan, miten mainiota opetusta meillä järjestetään ja miten ehdottomasti kannattaa harkita tänne hakemista jo ihan pelkän kaupungin takia. Itse paikkakuntalaisena omaa kotikaupunkia ei aina muista arvostaa riittävästi, mutta viimeksi eilen opiskelijakollegan kanssa brunssilla ollessa tuli puheeksi Turun viehättävyys niin opiskelija- kuin vaikkapa kulttuurimielessä. Kaipa se niin vain sitten on, kun kerran ulkopaikkakuntalaisiltakin jatkuvasti kuulee Turkua kehuttavan.

Mutta fanitus sikseen. Tällä viikolla työllistää koulussa myös valmistautuminen lääketieteen historian tenttiin, jota varten teroitetaan kynät ja pyyhekumit perjantaiksi. Luvassa on ilmeisesti pitkästä aikaa ihanat kolme esseetä, jotka muistuttavat itseäni kultaisista lukioajoista, jolloin kynät sauhusivat ja konseptipaperia kului arkkitolkulla. Nykyään lääkiksessä on saanut tottua hieman sanoisinko toisenlaiseen meininkiin osaamisen testaamisessa. Monivalintojen, lyhyiden ja ytimekkäiden vastauksien ja miniesseiden kanssa on alkanut tämä maratonkirjoittaja jo haikailla kunnon rannerasituksen ja puutuneiden sormien perään, puhumattakaan siitä onnentunteesta, kun kaikkensa antaneena saa palauttaa opettajalle nivaskan huolella jäsenneltyä ajatuksenvirtaa. Näitä hetkiä miettiessä tunnen sisäisen humanistini nostavan salaa päätään, mutta sillä ei ehkä suuria hurraa-huutoja lääkiskavereiden keskuudessa saa. En tiedä miten, mutta välillä tulee kyllä miettineeksi, menevätkö enemmät tai vähemmät kirjoittajanlahjani täällä hukkaan, mutta ainahan voin tutkijana sitten panostaa tieteellisten artikkelien kaunokirjalliseen kelpoisuuteen.

Juupa juu. Tätä blogia voi onneksi kirjoittaa varsin vapaamuotoisesti. Eräästä mukavasta opetusmuodosta voisin patologiaan liittyen vielä mainita, nimittäin webmikroskopoinnit. Perinteisestihän histologisia näytteitä on bruukattu tarkastelemaan mikroskoopilla (josta olen viime kerroilla jostain syystä saanut palkaksi päänsäryn ja rasittuneet silmät, tiedä minkälaisilla säädöillä laitteen kanssa oikein tihrustelin), mutta nyt tässäkin asiassa on siirrytty edistyneempään teknologiaan.

Jo viime vuosina patologian kurssilla on ollut mahdollisuus käyttää mikroskopoinnissa tietokonetta ja nettimikroskooppia, johon on skannattu samat näytteet, joita mikroskoopilla voi manuaalisestikin katsoa. Tästä vuodesta alkaen opiskelijoilla on mahdollisuus hoitaa koko mikroskopointi pelkästään omalla läppärillään, kunhan vain tuo sen opetustilaisuuteen mukaan. Itse ainakin pidän tätä hyvin kätevänä ja käyttäjäystävällisenä, sillä onhan kannettavan näytöltä helpompi katsoa ja liikutella näytettä kuin hankalasti mikroskoopissa. Tottumiskysymys, ehkä. Mutta ainakin itse voin silmälasipäisenä sanoa, että tämä menetelmä on ehdottomasti parempi kuin takuta laitteen säätöjen kanssa. Samat näytteet ovat opiskelijoiden saatavissa missä vain nettikin on, eli tenttiin lukeminen kotikoneelta on helppoa ja vaivatonta.

Tämä kirjoitus oli ehkä nyt hiukan päätön ja hännätön, mutta toisaalta nuo äsken käydyt asiat ovat olleet täällä opiskelujen puolesta pinnalla. Seuraavaksi olisi tarkoitus jatkaa tämä ilta historian tenttiin lukiessa, ja huomenna onneksi saa aamupäivän viettää edelleen kotona tenttimateriaalin kanssa, kun luento, muistaakseni kasvainten molekyylipatologiasta, on vasta kahdelta. Positiivinen ero esim. aiempaan IKK-kurssiin on se, että nyt luentoja näyttäisi olevan vain se yksi per päivä ja siihen ehkä vielä tunnin mikroskopia päälle. Jää siis reilusti aikaa lueskella itsenäisesti, kun monen luennon jäljiltä ei ole ihan aivot solmussa. Sekin on joiltain opintojaksoilta tuttu tunne… Vapaus lisää toisaalta vastuuta, mutta itse pidän enemmän tällaisesta, ettei tuntimäärä koululla veny hirveän pitkäksi. Välillä nekin päivät ovat tietty kivoja, että saa vaihtelua!

Vaihtelu virkistää myös pääsykokeisiin lukevan mieltä, joten muistakaahan jo näihin aikoihin lukemisen aloittaneet mahduttaa rutiininomaisiin lukupäiviin jotain kivaa piristystä aina silloin tällöin! Palaillaan blogikuulumisilla taas viikon päästä!

Maria

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Anna

Lääkisvaihto -kesäkuu Ranskassa

Eletään elokuun puoltaväliä mutta silti otsikossa jo vihjaan palaavani tässä tekstissä kesän keskelle, kesäkuuhun. Viime kesä oli elämäni kesistä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Viides vuosi käyntiin!

Maanantaina starttasi käyntiin lääkiksen viiden vuosi! Ehdin lomailla viikon kesätöiden ja koulun alkamisen välissä, joten kouluun oli ihan kiva palata, varsinkin kun...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Kouluunpaluu / C5

Peruskoulutkaan eivät ole vielä Turussa alkaneet mutta me, tuoreet kolmannen vuoden lääketieteen opiskelijat, olemme jo palanneet opintojen pariin. Viimeinen lukukausi preklinikassa...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Kesä

Farmiksen tentin ja sisätautiopin alkukuulustelun kautta marssin lomalle - tai tarkemmin ilmaistuna kesätöihin. Viikko on nimittäin töitä jo takana ja viikko edessä ennen...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Lääkis 4/6

Jes, vihdoin se alkoi, nimittäin kesäloma! Tosin loman pituus on vain kaksi viikkoa ja sitten alkaa työt lääkärinä, mutta olen tähän kahden viikonkin hengähdystaukoon...

Lue lisää