• Lääketiede
  • Mari Haapaniemi

Hei kaikille!

Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni täällä Valmennuskeskuksen lääketiedeblogissa, mutta ei suinkaan ensimmäinen blogikirjoitukseni. Olen viime talvesta asti kirjoittanut blogia nimeltä Opiskelu-unelmia, nimimerkillä Miah. Vielä en tiedä tarkalleen miten tulen toimimaan vanhan blogin kanssa jatkossa, mutta ei se ainakaan heti ole kuolemassa!

Tuolta aiemmasta blogistani voi siis seurata fiiliksiäni hakukeväältä ja kesältä, kun odottelin tuloksia ja ne vihdoin tulivat. Muutama kirjoitus löytyy myös nyt syksyn kuulumisista Tampereen lääketieteellisessä. Haluan kuitenkin esittäytyä täälläkin, ja kertoa tarinani.

Olen 20-vuotias savolaistyttö, kotoisin Kuopiosta ja nyt opiskelen Tampereella lääketiedettä. Päätöksen lääkikseen hakemisesta tein vasta abivuonna, kun mietin, missä voisin jatkaa ihmisen biologian opiskelua. Ongelmana oli se, etten ollut lukenut kemiaa tai fysiikkaa pakollisia kursseja enempää. Päätin siis pitää välivuoden, miettiäkseni vielä vaihtoehtojani ja lukeakseni pääsykokeisiin. Tuona keväänä kävin kuitenkin katsastamassa kokeet, mikä oli hyvä ratkaisu, sillä ainakin näin millainen se tilanne on, vaikken koepaperista ymmärtänyt yhtikäs mitään.

Syksyllä kävin töissä ja parilla aikuislukion kurssilla, mutta varsinaisen panostuksen aloitin vasta tammikuussa. Olin päättänyt ilmottautua valmennuskurssille, kun uusiessani muutaman aineen yo-kirjoituksia minulla oli ongelmia motivaatiossa ja itseni pakottamisessa lukemaan. Osallistuin Valmennuskeskuksen tammikuussa alkavalle kurssille, ja pari viikkoa ennen sen alkua havahduin siihen, että suurin osa muista hakijoista olisi opiskellut fykebin jo vähintäänkin lukiossa ja moni jo varmaan aloittanut pääsykoelukemisenkin. Niin sain potkaistua itseni liikkeelle ja aloitin viiden kuukauden mittaisen urakan, johon mahtui lukemattomia laskimen kanssa vietettyjä tunteja, lukupiirin tapaamisia, valmennuskurssin luentoja, stressiä, surffailua netin lääketiedeblogeissa ja -foorumeilla, järkyttävä kasa muistiinpanoja ja unelmointia paksusta kirjeestä. Tärkeä osa opiskeluani oli myös selkeät irtiotot siitä, eli pidin vapaapäiviä ja tein muitakin asioita. Toukokuussa astelin sisään Bion (Tampereella yksi rakennuksista, jossa lääkisläiset pörräävät, meillä fukseilla ainakin suurin osa opetuksesta tapahtuu siellä – kunnes uudet tilat valmistuvat parin vuoden kuluttua) ovista isoon luentosaliin muiden kalvakoiden hakijoiden keskelle, kokosin itseni ja vuodatin kaiken viidessä kuukaudessa opitun viiden tunnin aikana paperille.

Tunnelmat kokeen jälkeen olivat todella ristiriitaiset, ja varsinkin pari viimeistä päivää ennen tulosten saapumista olin aika maassa. Mutta eräänä heinäkuun aamuna heräsin äitini huutoon: ”Täällä olisi kirje, jonka varmaan haluat itse avata” ja syliini tipahti järkyttävän kokoinen paperipussi, joka oli täynnä esitteitä ja lappusia Tampereen lääkiksestä. Sanat eivät riitä kuvailemaan, mitä tunsin tuolla hetkellä.

Elokuussa oli sitten edessä muutto Tampereelle ja opintojen aloitus. Täytyy sanoa, että vaikka vähän koti-ikävä onkin välillä ollut, niin olen nauttinut syksystäni todella paljon! Saan oppia kaikenlaista mielenkiintoista, viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa ja osallistua vaikka minkä sortin tapahtumaan ja projektiin. Yllättävän nopeasti olen kotiutunut Tampereelle ja varsinkin lääkikseen, mistä on kiittäminen kurssimme loistavaa yhteishenkeä.

Täällä blogissa tulen kertomaan fuksivuodestani ja varmaan vähän myös muistelemaan viime kevättä. Toivon todella, että jos teillä on kysyttävää tai sanottavaa, niin laittaisitte kommenttia täällä tai vanhan blogini puolella.

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Anna

Kesä

Farmiksen tentin ja sisätautiopin alkukuulustelun kautta marssin lomalle - tai tarkemmin ilmaistuna kesätöihin. Viikko on nimittäin töitä jo takana ja viikko edessä ennen...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Lääkis 4/6

Jes, vihdoin se alkoi, nimittäin kesäloma! Tosin loman pituus on vain kaksi viikkoa ja sitten alkaa työt lääkärinä, mutta olen tähän kahden viikonkin hengähdystaukoon...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Loppurutistus jäljellä

Viimeisestä kirjoituksestani on jo vierähtänyt reilu kuukausi. Se kertoo siis siitä, että kiirettä on pitänyt opiskelujen parissa. Toisaalta olen kyllä ehtinyt tekemään...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

Kuulumisia ja vapputunnelmia

Viime viikot ovat hurahtaneet ohi kummalliseen tahtiin. Pääsiäisen loma, tentin lähestyminen, valinnaiskurssien loppuun suorittaminen ja vappuhulinoiden alku ovat saaneet ajantajuni...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Ella

Yleislääketiede

Kevään viimeinen kurssi alkoi tällä viikolla, ja se on siis yleislääketiede. Potilaita tässä kurssissa ei tutkita, vaan kaikki opetus on seminaareja. Samaan aikaan...

Lue lisää