Lukiolaisesta yliopisto-opiskelijaksi

Hei!

Mun fuksivuoden (ainakin toivottavasti) viimeinen tentti on tasan parin kuukauden päästä, joten ajattelin tulla kirjoittamaan tänne blogin puolelle hieman ajatuksiani ensimmäisestä lukuvuodestani yliopistossa ja miltä elämäni toistaiseksi suurin muutos on vaikuttanut.

Uusi koulu

Yliopisto-opiskelua ei tarvitse turhaan kauhistella, sillä ei se ole niin vaikeaa mitä voisi kuvitella. Mun fuksivuosi on ollut opiskelujen suhteen aika kiireinen, mutta liian monen kurssin valitsemisesta voin syyttää ainoastaan itseäni. Suositeltu opiskeluvauhti on 60op lukuvuodessa ja se on helppo saavuttaa vaikka olisikin välillä esimerkiksi töissä. Suurimmalla osalla luennolla ei ole läsnäolopakkoa, mutta olen kokenut niistä kuitenkin olevan hyötyä. Yksi luento kestää yleesä 2-4h, mutta koulupäivät ovat silti tosi lyhyitä verrattuna lukioon. Toki kouluhommia riittää kyllä loppupäiväksi ja lomillekin. Parasta ehkä on se, että jos ei jostain syystä pääse luennolle, ei tarvitse alkaa kyselemään luennoitsijalta tunnilla tehtyjä tehtäviä kuten lukiossa, vaan kaikki palautettavat tehtävät yleensä ilmoitetaan heti kurssin aluksi ja luentomateriaalit löytyvät netistä.

Uusi kaupunki

Olen kotoisin maalta, mutta muutto Suomen kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin (kiitos Google :D) ei aiheuttanut mitään suurta kulttuurisokkia. Tampere on mulle entuudestaan jokseenkin tuttu kaupunki, eli en tiedä olisiko tilanne ollut toinen jos olisi pitänyt muuttaa kauemmaksi lapsuudenkodistani. En vain aina muista, että keskusta ja kaupat ovat vain 10 minuutin kävelymatkan päässä kodistani, ja jos jotain tarvitsee kiperästi kaupasta niin sen voi hakea vaikka heti. Tosin ehkä ihan hyvä asia lompakolle. 😀 Yksi hyvä puoli Tampereessa on lyhyet välimatkat. Oon koko vuoden aikana matkustanut vain yhden kerran bussilla, sillä kaikki mitä tarvitsen on vain kävely- tai pyöräilymatkan päässä.

Uusi elämä

Onhan elämä tietenkin tietyllä tapaa erilaista kun kaikki asiat pitää hoitaa itse ja aikaa menee ihan tavallisiin kodin askareisiin enemmän kuin äidin ja isän hoivissa. Oon tottunut reissaamaan yksin ja olemaan pois kotoa suhteellisen pitkiäkin aikoja, joten mitään suurempaa koti-ikävää ei ole tullut. Paitsi meidän koiraa. Jos mun asuntoon saisi ottaa lemmikin, niin ottaisin meidän koiran kylään joka viikonloppu. Rassukka seuraa mua kuin hai laivaa aina kun menen käymään vanhempieni luona ja katsoo surullisilla silmillään kun lähden takaisin Tampereelle. <3

Uskon ja toivon, että kaikille löytyy uusia kavereita yliopistosta. Varsinkin alkusyksystä oli helppo tutustua uusiin ihmisiin, kun kaikki olivat samassa tilanteessa. Lukiokavereihin toki kannattaa pitää yhteyttä ja omien kavereiden kanssa ollaankin yritetty nähdä vanhempiemme luona vierailessamme.

Lukiosta yliopistoon siirtyminen on jännittävää, ehkä hieman pelottavaakin, mutta kyllä siitä selviää ja elämä tasapainottuu ennen pitkää. Tsemppiä kaikille, jotka miettivät muuttoa opiskelujen perässä uuteen kaupunkiin, maiseman vaihto voi tehdä hyvääkin!

Inka