Hyvä paha pääsykoeuudistus

Noniin, eiköhän ole aika nostaa kissa pöydälle, eli paljon kohuttu pääsykoeuudistus. Mikä tämä juttu oikein on, ja miksi siitä puhutaan niin paljon?

Kyseessähän on siis hallituksen (tarkemmin sanottuna opetus- ja kulttuuriministeriön) uusi linjaus, jonka perusteella korkeakoulut uudistavat valintakoemenettelyjään siten, että korkeakoulut painottavat jatkossa valinnoissaan lukion todistusarvosanoja. Tarkoituksena on siten vähentää tarpeettomia välivuosia ja aikaistaa opintojen aloittamista.

Kauppatieteiden osalta tämä tarkoittaa sitä, että kunkin hakukohteen aloituspaikoista täytetään 60 % ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella (todistusvalinta) ja 40 % valintakoepisteiden perusteella (koepistevalinta). Valittavista 70 % valitaan hakijoista, jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet korkeakoulututkintoa eivätkä vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa (ns. ensikertalaisuuskiintiö). Lisäksi yhteispistevalinnasta ja ensisijaisuuspisteistä luovutaan ja todistusvalinnassa otetaan huomioon vain ensikertalaiset hakijat. Voidakseen tulla hyväksytyksi todistusvalinnassa, hakijan on saatava vähintään 20 todistuspistettä. Loput ensikertalaisuuskiintiöstä täytetään valintakoepisteiden perusteella. Koepistevalinnassa ensikertalaisia voi tulla valituksi enemmänkin kuin kiintiön kooksi on määritelty, jos hakijoiden valintamenestys siihen riittää. Hakijat, joilla on jo korkeakoulututkinto tai korkeakoulupaikka voivat hakea valintakokeen kautta tai yliopistojen tarjoamien muiden hakuväylien kautta. (Yksityiskohtaisempaa infoa saa postauksen lopussa olevista linkeistä!)

HUOM! TÄSTÄ ALASPÄIN KIRJOITTAJAN OMAA POHDINTAA AIHEESTA! Eli siis subjektiivista mietintää siitä, miten uudistus voi mahdollisesti vaikuttaa.

Ensinnäkin haluan sanoa, että ymmärrän täysin, mitä ongelmia uudistuksen myötä pyritään ratkaisemaan. Itsekin kaksi vuotta enemmän tai vähemmän tahtomattani välivuosia pitäneenä ymmärrän ajatuksen siitä, että nuorien tulisi päästä pian lukion jälkeen opiskelemaan ihan vain jo syrjäytymisvaaran takia. Toisekseen ylioppilaskokeet jo itsessään ovat hyvin kuormittava ja väsyttävä kokemus, eikä monellakaan (mukaan luettuna minulla) ole sellaisen koetuksen jälkeen voimia alkaa pänttäämään pääsykokeisiin. Välivuosien pitäminen ei siis todellakaan ole aina ole vapaavalintainen irtiotto. Mutta vaikka tiedostankin tämän suuren ongelman olemassaolon, en kuitenkaan ole varma hallituksen esittämän toteuttamistavan toimivuudesta.

Itse kuulun siihen ryhmään, jonka paperit eivät ole kauhean hyvät. Kirjoitin neljä M:ää ja yhden E:n. Ovathan ne tosin keskivertoa paremmat, mutta ei niillä esimerkiksi viime vuonna sisään suoraan päässyt (viime vuonna 20% pääsi kauppakorkeaan ilman pääsykoetta ylioppilastodistuksella). Viime keväänä itselläni oli siis todella suuret paineet päästä kouluun, sillä en välttämättä olisi ollut vahvoilla ensi kevään (2018) haussa papereillani. Sen vuoksi olenkin huolissani niistä, jotka ovat kaltaisiani eli kirjoittaneet aikana, jolloin kaikille hoettiin ettei kirjoituksilla ole väliä kouluun haettaessa. Koska nyt on. Tietenkin ensi keväästä lähtien on 30% sauma päästä mukaan koulupaikkakilpailuun varsinaisella pääsykokeella, mutta epäilen tason olevan korkea etenkin suosituimmilla aloilla, kuten kauppatieteissä. Itse olisin panostanut kirjoituksiin huomattavasti enemmän, jos olisin tiennyt tulevasta.

Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, eli itse ylioppilaskirjoituksiin. Ne ketkä eivät sitä tiedä, ylioppilaskirjoitusten tuloksethan jaetaan niin kutsutun Gaussin käyrän eli normaalijakauman mukaan. Normaalijakauma perustuu siihen, että ääri-ilmiöt ovat harvinaisia ja havainnot painottuvat lähelle keskiarvoa. Yo-kokeiden arvioinnissa tämä tarkoittaa, että huonoja ja hyviä (L ja I) arvosanoja on tarjolla suhteessa vähemmän, kun taas keskivertoarvosanoja (esim. C) on jaossa enemmän. Tulevaisuudessa, kun kouluunpääsy edellyttää yhä parempia arvosanoja, on enemmän myös oppilaita, jotka tähtäävät parhaimpiin arvosanoihin. Vaikka Gaussin käyrä joustaakin jonkin verran ja esimerkiksi hyvät vuosikurssit saavat keskimäärin enemmän parhaita arvosanoja verrattuna heikompiin, pelkään että taso kovenee ”liikaa”. Tällä tarkoitan sitä, että saadakseen parhaita arvosanoja kirjoituksista, on yllettävä yhä parempiin suorituksiin. Ja koska yhä enemmän kirjoituksiin panostetaan, sitä vaikeammiksi kokeet on tehtävä. Tällöin neulat heinäsuovasta erotetaan ehkä turhan haastavasti; yhä enemmän ylioppilaskirjoituksissa kysytään soveltavia ja oppiaineen kirjallisuuteen suoraan perustumattomia kysymyksiä ja näennäisten muotoseikkojen merkitys kasvaa. Sama ilmiö on ollut huomattavissa jo terveystieteen ylioppilaskokeissa, joissa vähäisen kurssimateriaalin seurauksena on jyvät akanoista erotettu erittäin soveltavilla kysymyksillä.

Edeltävät pohdinnat kohdistuvat lähivuosien muutoksiin, enkä osaa saati uskalla esittää mielipiteitä pitkän aikavälin muutoksista. Voi olla, että muutokset tasaantuvat tai sitten eivät. Who knows?

Itselläni ei ole ehdottaa maailmaa mullistavia tai kaiken selittäviä vastaehdotuksia uudistukselle. Uskon kuitenkin, että esimerkiksi haastattelut pääsykokeen/todistusvalinnan rinnalla olisivat parempi keino määritellä soveltuvia opiskelijoita joillakin aloilla, kuten esimerkiksi ammattikorkeakouluissa onkin ollut tapana toimia. Toisaalta koulutus- ja pääsykoeuudistuksissa olisi hyvä myös kuunnella meitä nuoria, sillä emme ole pelkästään numeroita papereilla ja säästöjä koulutuskustannuksissa. Siksi kysynkin, että onko pääsykoeuudistuksen taustalla enemmänkin tarve saada nopeasti opiskelijoita työelämään tasaamaan vääristynyttä huoltotasetta, vaiko opiskelijoiden hyvinvointi?

Tässä oli siis hieman omia huolenaiheita pääsykoeuudistuksesta näin kauppatieteiden näkökulmasta. Millaisia ajatuksia itselläsi tämä aihe herättää? Haluaisin mielelläni kuulla kommentteja sekä uudistusta vastaan että sen puolesta. 🙂

Tenttiviikon keskeltä terkkuja toivottaen,

Netta

PS! Tässä heti alla vielä aiheeseen liittyen linkki edeltävään postaukseeni, jossa kerron vinkkejä itse lukemiseen! 🙂