• Kauppatiede
  • Valmennuskeskus

Juuri kun pääsi kehumasta viime tekstissä, ettei lumi ole vielä pohjoiseen yltänyt, niin saihan siitä samantien näpeillensä. Tosiaankin syksy on taittunut talveksi ja valkoinen maa ja lumen valtakunta on kiirinyt Ouluunkin.

Opiskelurintamalla toinen ”aalto” on ohitse ja enää ennen joulua ei ole kuin rippeitä jäljellä. Muutama ryhmätyö olisi vielä paketoitava kasaan ja ansaittu joulu ja lomailu ovat edessä :). Syksystä jäi kuitenkin hieman kaksijakoiset fiilikset: Kouluhommia oli paljon ja suurin osa tuli suoritettua kunnialla läpi (lukuun ottamatta sitä yhtä rahoituksen kurssia). Toisaalta hommat veivätkin yllättävän paljon aikaa ja itse elämiselle ja nauttimiselle aikaa ei sitten jäänytkään paljoa. Monet harmaat hiukset tuli siis kasvatettua, mutta toivottavasti tämä oli viimeinen tällainen syksy koko opiskelu-urani aikana ja uudet haasteet odottavat sitten ensi vuonna. No näin voisi kuvitella, mikäli siellä jenkeissä talven tuloa vuoden päästä odottelee.

Kuten mainitsinkin jäljellä olisi vielä pari ryhmätyötä ja tämä aihe onkin ns. pääteemana tämän päivän kirjoituksessa. Kuten monet ovat itse kokeneetkin, ryhmätöitä yliopistossa tehdään paljon ja sen tuomia esityksiä pidetään lukuisia opiskelujen ohessa. Kuitenkin suomalaiseen kulttuuriin esiintyminen tai yleensäkään esillä olo ei suoranaisesti kuulu ja se tuokin oman lisämausteensa ryhmätöiden tekemiselle. Lisäksi on hyvä lisätä soppaan myös jokaisen ihmisen omat menot ja aikataululliset ongelmat, joiden jälkeen päästään vielä siihen miten laiskoja ihmiset loppujen lopuksi ovatkaan.

Itse yritän työskennellä tällä hetkellä kolmessa eri kurssiryhmässä ja vaikka itse en erityisemmin mikään hikipinko koulun ja numeroiden eteen ole, olen silti joutunut motivaattorin rooliin ja enemmän tai vähemmän vetämään ryhmiä toisensa jälkeen eteenpäin projekteissamme. Ei sinänsä pidä käsittää väärin. Kyllähän minä johtajan roolista pidän ja pyrin sen aina itselleni haalimaan, mikäli olen vain itse siihen motivoitunut. Kuitenkin tuntuu, että varsinkin tämä syksy on tarjonnut enemmän tappelun aihetta kuin aikaisemmat. Onko se sitten sitä kuuluisaa syysmasennusta vai suoranaista syyslaiskuutta, mutta tuntuu ettei ihmisiä saa innostumaan hoitamaan omia hommiansa edes väkisin. Oli miten oli deadlinet alkavat pikkuhiljaa käymään päälle ja jotain pitäisi saada aikaan. No jospa taas huomenna koitetaan uudemman kerran…

Tuleva viikko siis tarjoaa tällä kertaa enemmänkin ihmisten ja ryhmien kanssa työskentelemistä, koska tentit ovat tältä lukukaudelta ohitse. Sinänsä erittäin mukavaa vaihtelua nokka kiinni kirjassa –lukemiselle, mutta samalla täysin ennalta määrättyä päämäärää ei suoranaisesti ole. Mitään ei suoranaisesti tarvitse opetella ja takoa päähän, vaan enemmänkin yrittää tehdä johdonmukaisia loppuraportteja ja töitä. Kumpi sitten on parempi?

Vai onko kolikolla aina vain kaksi puolta?

Teemu

Muita blogipostauksia

  • Kauppatiede
  • Inka

Mulla on pääaine!

Moikka! Otsikosta voi jo hieman päätellä, mitä tämä blogikirjoitus tulee pitämään sisällään. ;) Sain nimittäin eilen (vihdoinkin!) tiedon...

Lue lisää
  • Kauppatiede
  • Jyri

Toinen periodi takana ja joululoman aika

Morjensta kaikille taas pitkästä aikaa! Nyt onkin jo toinen opiskeluperiodi saatu pakettiin ja onkin jo kauan odotetun joululoman aika! Ensi vuoden alusta onkin sitten tiedossa uusia kuvioita...

Lue lisää
  • Kauppatiede
  • Inka

Mitä kuuluu?

Moi pitkästä aikaa! Mun toisen opiskeluvuoden syksy lähestyy kovaa vauhtia loppuaan. Itse asiassa kaikki perinteiset tentit ovat nyt jo takanapäin, ja jäljellä on enää...

Lue lisää