Heti orientaatioviikon alussa uusille fukseille teroitetaan mieliin yksi yliopistomaailman elintärkeistä selviytymisopeista: Vastuu ja vapaus. Siitä korkeakouluopinnoissa loppujen lopuksi on kyse. Lukio-opintoihin verrattuna vapauden tunne on aluksi päätähuimaava, mutta jossain vaiheessa totuus valkenee viileähermoisimmallakin kanssaopiskelijalle: olet itse vastuussa omista opinnoistasi, niin ihanaa (tai inhottavaa) kun se onkin.

Mutta mitäs tämä vastuu ja vapaus sitten oikeastaan tarkoittaa? Vastuu kerätä tarpeeksi noppia eli opintopisteitä kuukaudessa, ettei Kela tule karhuamaan omiaan takaisin. Vastuu huolehtia siitä, että palauttaa liput ja laput ajoissa oikeaan osoitteeseen: elämä ilman opiskelijakorttia tai julkisen liikenteen alennuksia on vähintäänkin rasittavaa sekä turhan tyyristä opiskelijabudjetille. Toisin kun lukiossa, kiltti opettajatäti ei tule lomakkeita sinulta rukoilemaan. Vastuu tarkoittaa lisäksi aktiivisesta osallistumista ryhmätöihin – joita Kauppiksessa riittää –  ja oman kortensa kantamista kekoon. Kukaan ei katso suopealla silmällä siipeilijöitä.

Ja vapaus – se juuri tekee yliopistoelämästä niin mahtavaa! Vapaus jäädä puoleen päivään asti lojumaan sängyn pohjalle jos ilta venyi pilkkuun asti ja kvantitatiivisen analyysin luento ei inspiroi. Vapaus valita mitä kursseja haluaa ottaa ja milloin: jos haluaa vaikkapa jatkaa kesätöitä pitkälle syksyyn, voi silloin ottaa koulun suhteen vähän rennommin. Vapaus lähteä pariksi kuukaudeksi Alpeille laskettelemaan tai Thaimaahan sukeltamaan keskellä talvea jos sille päälle sattuu.

Vastuun ja vapauden värikäs yhdistelmä on askel kohti aikuistumista ja kypsempää päätöksentekoa. Lukiomainen hyysääminen ei yliopistomaailmassa toimi, vaan jokaisella on oltava mahdollisuus suunnitella itse omat opintonsa elämäänsä ja aikatauluunsa sopivaksi. Toiset haluavat edetä opinnoissaan hitaaseen tahtiin keskittyen ylioppilaskunnan vapaa-ajantoimintaan, verginhuuruisiin after partyihin sekä lukuisiin ulkomaanmatkamahdollisuuksiin. Toisia taas näkee lähinnä luennoilla ja tenttisaleissa puurtamassa: he haluavat sykkiä koko tutkinnon läpi muutamassa vuodessa ja siirtyä työelämään ensi tilassa. Toisten kyltereiden tahdista ei kuitenkaan kannata ottaa turhaan stressiä: kaikki nopat ehtii varmasti haalia kasaan ennen valmistumista! :D

Muita blogipostauksia

  • Kauppatiede
  • Gerda K.

Kauppiksen valmennustestaaja: Gerda

Hei! Olen Gerda ja olen 22-vuotias yrittäjä. Asun Espoossa ja haen pääsykokeella ensisijaisesti Aalto-yliopistoon. Osallistun tänä vuonna Valmennuskeskuksen kauppatieteiden...

Lue lisää
  • Kauppatiede
  • Tommi

Ensimmäinen syksy Aalto-yliopistossa

Tervehdys! Ja tervetuloa lukemaan blogiani. Kerron tässä postauksessa opintosyksyn aloituksesta ja opinnoista Aalto-yliopistossa, kun nyt vihdoinkin on aikaa syksyn kiireiltä kirjoitella...

Lue lisää
  • Kauppatiede
  • Jyri

Kaksi kuukautta töissä ja yksi lomalla

Moikka taas pitkästä aikaa! Allekirjoittanut bloggailija on viimeiset kuut ollut työntouhussa ja viettänyt toki myös ansaittua kesälomaakin. Ohessa hieman kuulumisia viimeisiltä...

Lue lisää