Tulihan sieltä lukiostakin ihan hyvät arvosanat, vaikka tunneilla lähinnä nukuttiin eikä kirjojakaan montaa kertaa avattu. Kauppatieteellisen alan yhteisvalinnan pääsykoe on joka tapauksessa pelkkä lottorivi, joka erottelee hakijat puhtaasti tuurilla. On aivan turhaa käyttää aikaa opiskelutekniikoiden opetteluun ja oman osaamisensa arvioimiseen, kun voisi yhtä hyvin kävellä pääsykokeeseen itsevarmana tietäen, että kuka vain pystyy nämä asiat osaamaan, joten miksen minäkin? Pääsykoekirjoissa käsitellään loppujen lopuksi aika yksinkertaisia elämän filosofioita, joten kokeeseen kannattaa mennä valmistautumatta ja avoimin mielin, jolloin luovuus kukkii parhaiten. Lisäksi säästää pääsykoekirjojen hinnan sekä opiskelun tuomat hartiakivut ja kevään voi käyttää kaikkeen muuhun hauskaan!

No näinhän se on ja hyvää aprillipäivää vaan ;) Faktahan on se, että parhaiten valmistautunut ja eniten duunia tehnyt on se, joka opiskelupaikan saa. Tässä muutamia mietteitäni opiskelutekniikoista:

Kirjojen puhdasta lukemista kannesta kanteen en kannata enää ensimmäisen lukukierroksen jälkeen. Sen sijaan alleviivaukset, omat kommentit kirjojen marginaaleissa, hauskojen kuvien piirteleminen sekä asioiden selittäminen omin sanoin ovat tehokkaita keinoja oppia nopeasti. Lisäksi jotkut käyttävät muistilappuja, joilla esimerkiksi termejä oppii helpommin. Myös mind-mapit on käytetty opiskelutapa kokonaisuuksien hahmottamiseksi, ja itse tein niitä lähinnä kansantaloustieteen oppikirjasta ymmärtääkseni paremmin asioiden yhteyksiä.

Kirjoittelin paljon listoja, sillä niitä myös sisältyi useita varsinkin johtamisen ja markkinoinnin pääsykoekirjaan. Muistiinpanot tein vanhanaikaisesti käsin vihkoon, sillä samalla tavalla tehdyt asiat on helpompi palauttaa sitten mieleen myös kynällä ja paperilla tehtävässä pääsykokeessa. Kirjoitin paperille lähes kaiken, minkä arvelin olevan tärkeää, ja muistiinpanojen tekeminen veikin minulta valtavasti aikaa. Se oli kuitenkin kaiken sen arvoista, sillä sisäistin asioita varsin tehokkaasti, enkä vahingossakaan jäänyt toistamaan samaa lausetta ajatuksissani. Yleisesti opiskelussa käytän jonkin verran kuvia hyödyksi, ja kirjoistani löytyy pieniä piirroksia aiheisiin liittyen. Täytyy myöntää, ettei henkilöstöjohtamista ole helppoa siirtää visuaaliseen muotoon, mutta asioiden piirtäminen ainakin sai minut ajattelemaan termejä sekä asioita syvällisemmin.

Opiskelin yksin, ja kävin kaverin kanssa kirjastossa lukemassa vain kerran kevään aikana. Onneksi monikaan ystävistäni ei hakenut samana keväänä kauppikseen, sillä tiesin porukalla opiskelun olevan itselleni tuhoon tuomittu yritys. Kaverin kanssa alkaa helposti vaihtamaan kuulumisia, ja vaikka puhuttaisiinkin oikeasta aiheesta, saatetaan jotakin aihealuetta analysoida vähän turhankin pitkälle, mikä vie aikaa oikeasti olennaisten asioiden oppimiselta. En tietenkään väitä, etteikö porukalla lukeminen onnistuisi joltakulta muulta, mutta itse olen vain sellainen hölöttäjä ja kommentoija etten pystyisi pitämään suutani kiinni jollen istuisi yksin kirjastossa.

Opiskeluni koostui siis kirjojen lukemisesta, alleviivauksista, muistiinpanojen tekemisestä, Valmennuskeskuksen luennoista, harjoitustehtävien tekemisestä, opettajien diojen lueskelusta, sähköisen oppimisympäristön selailusta ja kysymysten esittämisestä sekä tietenkin itseni motivoinnista. Opiskelussa erittäin tärkeää on myös kertaus. Luennon jälkeen kannattaa samat asiat palauttaa mieleen nopeasti, sillä se parantaa tutkitusti asioiden muistamista sekä oppimista. Esimerkiksi harjoituspääsykokeen tai kotitehtävien jälkeen kannattaa oikeat vastaukset käydä huolella läpi, niin samoja virheitä ei tee ainakaan enää oikeassa pääsykokeessa.

Tietenkin kuten kaikessa, myös opiskelussa jokaisen tulisi löytää se itselle sopivin tapa oppia. Jotkut oppivat näkemällä, toiset kuulemalla. Tämän vuoksi myös esimerkiksi ääneen lukeminen tai asian selittäminen toiselle ihmiselle voi auttaa. Kaikkein tärkeintä on halu oppimiseen. Nämä seuraavat kaksi kuukautta ovat ne ratkaisevat ajat pääsykoetta ajatellen myös niille, jotka ovat luku-urakan aloittaneet jo aikaisemmin. Hurjasti tsemppiä kaikille opiskeluihin! :)

Terkuin,

Sari

 

Sari

Moikka, olen 21-vuotias kolmannen vuoden laskentatoimen kauppisopiskelija Helsingistä. Ylioppilaaksi kirjoitin 2013 keväänä Pohjois-Haagan yhteiskoulusta, mutta pääsykoekevät on vielä hyvin muistissa. Päätin hakea Valmennuskeskukseen tutoriksi, jotta voisin jakaa tietoani näistä asioista teille muillekin!

Blogissa ajattelin kertoa ainakin omasta pääsykoehakemisestani ylä- ja alamäkineen sekä mahdollisesti myös kauppiksessa opiskelusta ja mursuvuoden riennoista. Kirjoittelen myös vaihto-opiskelustani Australiassa, mikä tuo vähän vaihtelua tavallisiin blogiteksteihin.

Muita blogipostauksia

  • Kauppatiede
  • Tommi

Ensimmäinen syksy Aalto-yliopistossa

Tervehdys! Ja tervetuloa lukemaan blogiani. Kerron tässä postauksessa opintosyksyn aloituksesta ja opinnoista Aalto-yliopistossa, kun nyt vihdoinkin on aikaa syksyn kiireiltä kirjoitella...

Lue lisää
  • Kauppatiede
  • Jyri

Kaksi kuukautta töissä ja yksi lomalla

Moikka taas pitkästä aikaa! Allekirjoittanut bloggailija on viimeiset kuut ollut työntouhussa ja viettänyt toki myös ansaittua kesälomaakin. Ohessa hieman kuulumisia viimeisiltä...

Lue lisää
  • Kauppatiede
  • Inka

Mulla on pääaine!

Moikka! Otsikosta voi jo hieman päätellä, mitä tämä blogikirjoitus tulee pitämään sisällään. ;) Sain nimittäin eilen (vihdoinkin!) tiedon...

Lue lisää