Toinen opintovuosi kasvatustieteellisessä alkoi!

Tänä alkaneena opintovuonna en ole käynyt yliopistolla laisinkaan -vaikka otsikko niin oisikin antaa olettaa. Opinnot ovatkin jatkuneet nyt syksyllä etänä. Keväällä etäopiskeluun siirtyminen tuntui vieraalta ja välillä myös yksinäiseltä, mutta nyt koen etäopiskelun rutinoituneen ja se tuntuukin normaalilta osana arkea ja voisi jopa tuntua hassulta jos kaikki opetus siirtyisi takaisin luentosaleihin ja luokkiin. Uskonkin, että yliopistoissa etäopiskelusta tulee ainakin osittain uusi normaali, joskaan en usko sen korvaavan kaikkea lähiopetusta tulevaisuudessa.

Poikkeuksellinen kevät oli itselleni rankka, sillä sorruin ottamaan liikaa kursseja yksin kotona opiskeltavakseni. Se, että tein keväällä enemmän opintoja on kuitenkin mahdollistanut sen, että tänä syksynä saan ottaa rennommin ja keskittyä vain pariin kurssiin kerrallaan. Täydellinen aloitus toiselle opintovuodelle! Nyt ensimmäisessä periodissa minulla on akateemisen englannin kurssi ja maisterivaiheeseen kuuluva Kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen tuki -kurssi. Lisäksi tässä periodissa alkavat suurimmaksi osin toiseen periodiin kuuluva perusopetuksen opetusharjoittelu ja Matemaattiset oppismisvaikeudet -niminen kurssi. Ainakin harjoittelusta kerron varmasti lisää sen alettua! Toiselle opintovuodelle suunniteltujen opintojen lisäksi olen rauhassa omaa tahtiani suorittanut kaikille avointa matematiikan täydennyskoulutusta (Lumatikka), johon opiskelijoille tarjoutui mahdollisuus niin, että opintopisteet kirjataan tutkintoon.

Olen nauttinut siitä, että opintoja on alkusyksystä ollut vähemmän. Olen saanut kunnolla keskittyä ja syventyä käynnissä oleviin opintoihin, kun ei ole tarvinnut kiirehtiä ja toisaalta on ollut aikaa myös tehdä sijaisuuksia. Kalenteri ei siis ole ammottanut tyhjyyttään, vaikka opiskeltavaa onkin ollut kevääseen verrattuna paljon vähemmän, vaan se on täyttynyt sijaisuuksista! Sijaisuuksissa parasta on päästä käytännössä harjoittelemaan oppimaansa. Viimeisimmän sijaisuuden aikana kokeilinkin ensimmäistä kertaa ongelmalähtöistä opettamista.

_{Kuvassa askartelemiani herkkuja ykkösluokkalaisten karkkikauppaan!} 

Lyhykäisyydessään ongelmalähtöisessä opettamisessa ideana on, että oppilaat ratkovat pienissä ryhmissä tai yhdessä koko luokan kesken kiinnostavia, avoimia (useampi mahdollinen vastaus) ja haasteellisia tehtäviä, jotka ovat suunniteltu niin, että niitä ratkottaessa oppilaat voivat itse oivaltaa jotakin uutta. Opettaja ei siis kerro, kuinka tehtävät tulisi ratkaista vaan ohjaa oppilaita kysymällä ja havainnoi oppilaiden ongelmanratkaisuprosessia. Lopuksi opettajan tehtävänä on rakentaa yhteys oppilaiden ratkaisuvaihtoehtojen ja opeteltavan asian välille.

Ongelmalähtöisen opettamisen periaatteella kävimme läpi oppilaiden kanssa rahamäärien tunnistamista, laskemista ja muodostamista sekä tasarahan käsitettä. Olin muokannut oppilaiden tehtävän oppikirjan samantyylisestä, mutta suljetusta (yksi ratkaisu) tehtävästä. Yhdistin ongelmalähtöiseen opetukseen lisäksi toiminnallisuuden ja oppilaat pääsivätkin käymään perustamassani ”karkkikaupassa” matikkatuntirahoillaan, joita tienasivat piirtämällä €-merkkejä.

Miten sinun syksysi on lähtenyt liikkeelle? Jos kaipaat vinkkejä etäopiskeluun, niin kurkkaahan postaukseni keväältä!

Terkuin Anni