Hälsningar från Uppsala!

Vuoden ensimmäisessä blogipostauksessani kerroin odottavani matkaa ystäväni luo Ruotsin Uppsalaan. Tässä blogipostauksessa kerron, mitä reissullani tein ja kuinka se edisti opintojani.

Suoritan opintoihin pakollisena kuuluvan ruotsin kurssin ALMS-kurssina (ALMS= Autonomous Learning Modules). Kurssi on itsenäisen oppimisen kurssi, joka perustuu oman oppimisen suunnitteluun, tavoitteiden pohdintaan, opiskeluun itsenäisesti/pienissä ryhmissä sekä itsearviointiin. Kurssin aluksi meillä oli kaksi pakollista tapaamista ja muuten opiskelu on melko itsenäistä. Torstaisin meille järjestetään teemaryhmiä, joihin saa oman mielenkiinnon mukaan osallistua, mutta niissä on käytävä vähintään kolme kertaa. Kurssilla saa kuitenkin opettajalta aina tukea niin halutessaan ja tapaamme opettajaa säännöllisesti ohjaustapaamisissa.

Minulle kurssin suorittaminen tällä tavalla on ollut antoisaa ja motivoivaa, sillä olen itse saanut valita, kuinka kieltä opiskelen. Olen esimerkiksi lukenut kirjan Huomaa hyvä!: Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa(Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2016) -kirjan ruotsiksi, sillä olen kiinnostunut positiivisesta pedagogiikasta. Kirjaa olen lukenut usein junamatkoilla kouluun, joten ruotsin opiskelu on sujunut vaivatta. Koen myös, että opin kieltä parhaiten juurikin lukemalla tai käyttämällä sitä, joten niin sanotusti pänttään kieliä vain harvoin.

Parasta kurssilla tähän mennessä on kuitenkin ollut se, että se mahdollisti matkan ystäväni luo Uppsalaan siten, että edistin samalla opintojani. ALMS-kurssilla tulee kerätä itselleen noin 60 tuntia itsenäistä opiskelua, mutta se ei ole aikaan tai paikkaan sidottua, joten päätin suorittaa osan tunneista Uppsalassa. Uppsalan reissulla osallistuin muutamalle varhaiskasvatuksen opettajien luennolle ja opiskelijoille sekä jo valmistuneille opettajille suunnattuun keskustelutilaisuuteen, joka koski inkluusiota. Lisäksi kävin yhden päivän ajan tutustumassa Uppsalan yliopiston opettajaopiskelijoiden harjoittelukouluun sekä osallistuin ryhmäliikuntatunneille ystäväni kuntosalilla.

Huomasin, että ymmärsin ruotsia todella hyvin silloin, kun keskustelukumppanini puhui selkeästi ja tarpeeksi rauhallisesti -tästä luennoitsijoille plussaa! Vaikeinta ruotsia oli ymmärtää lasten puhumana, sillä monet heistä puhuivat hyvin nopeasti ja kukin hieman omalla tyylillään. Ruotsin puhumisessa minulla on vielä paljon harjoiteltavaa, mutta reissu antoi siihen kuitenkin rohkeutta. Tärkeää ei ole se, että puhuisi täydellisesti ja sujuvasti vaan se, että yrittää. Sitä ihmiset arvostavat ja usein tulee ymmärretyksi vaikka ei kaikkia sanoja muistaisikaan tai jännityksissään unohtaisi kieliopillisia asioita.

Miten sain järjestettyä ohjelmaa reissulleni? Ensinnäkin ystäväni auttoi minua paljon, hän opiskelee Uppsalan yliopistossa, joten tuntee yliopiston. Hän sopi minulle tutustumisen harjoittelukouluun ja ehdotti, että voisin ottaa yhteyttä opettajaopiskelijoiden ainejärjestöön ja kysellä mahdollisuuksista osallistua luennoille. Sainkin tietää, että kuten Suomessakin, myös Ruotsissa luennot ovat avoimia, joten kuka tahansa voi niitä mennä kuuntelemaan. Ainoa vaikeus oli siinä, että opettajien opintoihin kuuluu Uppsalassa paljon seminaareja, joihin minun ei olisi ollut niin antoisaa osallistua, sillä niitä varten minun olisi pitänyt tutustua kurssikirjallisuuteen etukäteen, mikä Suomesta käsin on haasteellista. Löysin kuitenkin muutaman luennon, joihin reissullani osallistuin!

ALMS-kurssi ja reissu Uppsalaan ovat esimerkkejä siitä, kuinka yliopisto-opintoja voi suorittaa luovasti ja itselle mieluisalla tavalla.

Tähän loppuun haluan vielä todeta, että VAKAVA-kokeeseen on tämän postauksen julkaisuhetkellä 1 kuukausi 1 viikko ja 6 päivää. Tsemppiä valmistautumiseen!

-Anni